tag:blogger.com,1999:blog-45417591729430531982024-02-07T19:55:41.313+02:00Vuonna 1971Elämme kuukauden vuoden 1971 kulutustasolla.Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.comBlogger29125tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-31298097887409952752013-08-29T17:12:00.002+03:002013-08-29T17:12:42.392+03:0028. Päivä: pihakirppis <p>Korttelissa on pihakirppis. Mekin raahaamme meille tarpeettomaksi käynyttä rojua pihalle siinä toivossa, että se olisi jollekin toiselle tarpeellista. Lisäksi leivomme leipää naapureiden kanssa yhdessä järjestettävään soppakojuun. Jauhot loppuvat kesken leipoessa, eikä kauppa toki ole auki vuoden 1971 sunnuntaina. Löysä taikina on ärsyttävää leivottavaa - jotenkin samalla tavalla tahmeaa ja muodotonta kuin edesmennyt kuukausikin.</p>
<div class="img">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeijqXOpLcqGj92uB9H4oAd09VSyOTYFHH5wcCTSQHrvIUDRbYe_q2AQQKF1z5qiJLVanjHGt2IQ520ISlzILFC98Z7swc14Dzx-mOaeFBmEI8_P475zUlEBYDh5bEpmC5DpZpFbxYOcoi/s1600/pihakirppis.jpg" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeijqXOpLcqGj92uB9H4oAd09VSyOTYFHH5wcCTSQHrvIUDRbYe_q2AQQKF1z5qiJLVanjHGt2IQ520ISlzILFC98Z7swc14Dzx-mOaeFBmEI8_P475zUlEBYDh5bEpmC5DpZpFbxYOcoi/s700/pihakirppis.jpg" /></a>
</div>
<p>Lastenvaatteet tekevät kauppaansa, muut tavarat eivät niinkään. Meillekin on ostettu (ja saatu) paljon käytettyjä lastenvaatteita. Jos tavalliset vaatteet kestävät nykyään lyhyemmän aikaa kuin ennen, ei lastenvaatteiden kestoikää ole ihan vielä saatu tiputettua uloskasvamiseen menevän ajan tasalle.</p>
<p>Vaatteiden myynnistä saamme sen verran rahaa, että sillä voimme ostaa naapurin lapsilta munkit ja leikkiveturin. Viiden euron soppaan ei ruokabudjetti enää tällä viikolla sen sijaan veny. Se olisi sitä paitsi ollut bataattia. Kuka oli kuullut bataatista vuonna 1971?</p>
<p>Iltapäivällä Onni pääsee lastenkonserttiin - se kun on ilmainen ja lähellä. <a href="http://www.freija.fi/">Freija-yhtye</a> saa lapsiyleisön liekkeihin kansanlaulupohjaisella showllaan. Vuonna 1971 radion <a href="http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lastenkulttuuria_puitiin_1970-luvulla_ideologiselta_kannalta_12027.html#media=12033">Painopiste-ohjelmassa</a> pohdittiin mielekkyyttä erotella lasten- ja aikuistenkulttuuria. Lastenkulttuurinkin tuli olla vakavaa ja sopivasti ideologista, eikä tämmöinen kiekkumarallallei-meninki varmaan olisi mennyt läpi.</p>
<p>Kokeilumme päättyy tänään (yksinkertaistimme kuukauden neljäksi viikoksi). Rehellisyyden nimissä pesemme kaikki kertyneet astiat vielä viimeisen kerran käsin. Ei ole yhtään haikea fiilis. Sen verran huijaamme kuitenkin jo, että pakastamme ylijääneen leivän.</p>
<h2>Neljän viikon tilinpäätös</h2>
<div class="figure">
<b>Koko kuukauden tilinpäätös, pääryhmät</b>
<iframe width='850' height='290' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=1&range=A1%3AH12&output=html'></iframe>
<small>Tässä on edelleen todelliset asumismenot korvattu budjetoiduilla.</small>
</div>
<p>Ei mennyt ihan niin kuin piti. Ylitimme budjetin 20%:lla - 310 eurolla. Vaikka kuinka yritimme nipistää ostopalveluista, hairahduksia tuli. Olisimme päässeet budjettin, jos olisimme onnistuneet jättämään pois 200 eurolla lastenhoitoa, 100 eurolla hierontaa ja 50 euron konserttilipun. Vuoden 1971 mediaanitasoon ei olisi oikeasti mahtunut yhtään valinnanvaraisia palveluita (pakollisiksi laskemme päiväkodin ja liikenteen).</p>
<div class="figure">
<b>Koko kuukauden tilinpäätös, ruoka ja juoma</b>
<!-- tän leveydessä täytyy tyhmästi olla paljon ylimääräistä, kun muuten se säätää sarakeleveyksiä ja rivittää nimekkeet -->
<iframe width='850' height='700' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=2&range=A1%3AH37&output=html'></iframe>
</div>
<p>Ruoassa budjetti riitti helposti. Ruoan hinta taitaa olla nykyään alhaisempi kuin vuonna 1971. Ruoka on myös aika pieni osa kokonaisbudjetista - ruokakuluista säästämällä ei kovin paljon halvemmalla eläisi.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-69680287203066233762013-08-21T14:09:00.001+03:002013-08-21T14:59:19.288+03:0027. Päivä: pihalla naapureiden kanssa<p>Kunnostamme yhteistä takapihaa naapureiden kanssa. Talkkari on tarmokkaasti kärrännyt pihalle lunta talvella, jonka jäljiltä on paljon, paljon hiekoitushiekkaa haravoitavana pois. Traktorin pyöränjälkiä täytyy myös hieman paikata mullalla ja nurmensiemenillä. Päätämme hankkia pari marjapensasta lisää. Jossain vaiheessa alkaa ehkä marjoja sitten olla säilöttäväksikin.</p>
<p>Lounaalla tankataan perunaa, silliä ja juustoa, Mikan mieleistä.</p>
<p>Naapurin napero on saanut uuden potkupyörän. 1971 mediaanitulolla ei kyllä yli sadan euron pyörää osteta kaksivuotiaalle. Ehkä kuusivuotiaalle? Mika muistaa, että vaikka pyörä oli ollut jo n. kuusivuotiaasta saakka, vaihdepyörään sai säästää pitkään.</p>
<h2>Poimintoja, pieniä</h2>
<p>Kuukauden aikana on tullut mietittyä joukkoa kulutukseen ja elämänlaatuun liittyviä asioita, joista ei ihan kokonaista blogipostausta tullut. Tässä niitä sikermänä.</p>
<p>Keskioluen reaalihinta oli vuonna 1971 laskussa, saavuttaen alimman tasonsa vuonna 1977 (70% vuoden 1970 hinnasta). 2000-luvulle tultaessa oluen hinta oli noussut n 10% vuoden 1970 hintatasoa korkemmalle. Viinan hinta laski myös 70-luvulla ja 2000-luvun alussa se oli edelleen merkittävästi vuotta 1970 halvempaa (n. 85% vuoden 70 hinnasta). (Ks. <a href="http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100725/032vehkasalo.pdf?sequence=1">Ville Vehkasalon artikkeli 'Alkoholijuomien hinnat ja kulutus'</a>).</p>
<p>Vuonna 1971 oltiin heräämässä saasteongelmaan, niin Suomessa kuin maailmalla. Kotiliesi ja Helsingin sanomat kirjoittivat aiheesta ahkerasti. Lievestuoreella oli juuri käynnistetty uudelleen vuonna 1967 pysäytetty selluloosatehdas, ja jätevesiä oli taas laskettu ympäristöön. Lääninhallituksen luvattomaksi toteamaa toimintaa ei onnistuttu virkavallan avulla estämään (HS 8.4.71). Prof. Peitsa Mikolan edellisenä vuonna pitämää esitelmä ympäristön pilaantumisesta julkaistiin maalisuun 1970 Kotiliedessä. Esitelmässä kerrottiin useiden saastumista käsittelevien kansainvälisten kokousten järjestämisestä. Mikola piti elintason ja kulutuksen nopeaa kasvua saastumisen tärkeimpänä aiheuttajana.</p>
<p>Valtion rooli on merkittävästi kasvanut vuodesta 1971. Kokonaisveroaste on noussut 35%:sta 43%:iin. Julkisessa palveluksessa on 10%:n sijaan yli 25% töissä käyvistä suomalaisista. Lisäksi epäsuorasti valtion ja kuntien palveluksessa on vielä n. 100 000 työntekijää, mikä nostaa kokonaisprosentin n. 30:een. 70-luvun alussa siirryttiin yhtenäiseen peruskoulujärjestelmään, jonka myötä melkein kaikki yksityiset koulut lakkautettiin. (Ks. <a href="http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2011/03/tietopaketti-hyvinvointivaltiosta.pdf">EVAn tietopaketti hyvinvointivaltiosta.</a>).</p>
<p>Kotitöihin käytetty kokonaisaika on hieman yllättäen noussut vuoden 1979 kummankin sukupuolen yhteenlasketusta 2 h 45 min:sta / päivä 2 h 48 min:iin, vaikka meistä on tuntunut, että kodinkoneiden puute toi paljon lisää töitä. Tarkemmassa tarkastelussa selviääkin, että varsinaisiin kotitaloustöihin kulunut aika on laskenut 1h 28 min:sta 1h 11 min:iin (mikä sekin tuntuu aika pieneltä laskulta). Sen sijaan aikaa menee nykyään enemmän lastenhoitoon, ostoksiin ja matkoihin. Shoppaamme siis enemmän ja kauempana. Miesten kotitöihin käyttämä aika on noussut 1 h 50 min:sta 2 h 12 min:iin, joka kuulostaa ihan hyvältä, kunnes huomaa että naisten kotityöaika on edelleen 3 h 25 min (laskenut hieman 3 h 39 min:sta). (Ks. <a href="http://193.166.171.75/Database/StatFin/eli/akay/akay_fi.asp">Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus</a>).</p>
<p>Ulkomaanmatkailu ei ollut vielä mediaaniperheen hupia, mutta kasvussa se oli. "1960-luvun lopulla tehtiin neljännesmiljoona ulkomaanmatkaa ja 1970-luvun lopulla jo yli puolimiljoonaa." (<a href="http://www.finnica.fi/luennot/03vilkuna.htm">Kustaa Vilkunan esitelmä</a>). Ne jotka matkalle lähtivät, saattoivat sitten kyllä saada rahoilleen paljon vastinetta perillä. Ainakin Helsingin Sanomat oli täynnä rautaesiripun takaisia matkakohteita, joissa suomalaisen matkakassa saattoi vastata paikallisen perheen vuosiansiota. Francon Espanjaankin matkattiin.</p>
<!--
<p>Maaseudulta muutettiin Ruotsin lisäksi lähiöihin.</p>
Tähän voisi laittaa siitä Tapiolalaisten väärästä tietoisuudesta, jos löytäisi.
-->Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-47731853235609047012013-08-18T10:40:00.000+03:002016-10-23T17:53:07.457+03:0026. Päivä: ruokavieraina<p>Ruoka on kotona vähissä, mutta onneksi on ystäviä. Niina ja Onni saavat lounasta naapurissa ja illallista muskarikavereiden luona. Makaronilaatikkoa, nakkikastiketta ja perunamuussia. Vuosi 2013 ei ehkä olekaan niin erilainen kuin 1971.</p>
<p>Mika sen sijaan on pitkään töissä. Yhteistyökumppani tarjoaa businesslounaan, pääsee oikein ravintolaan! Soppakeittiön kaalisoppa sopii kyllä kokeilun henkeen.</p>
<h2>Olivatkohan ihmiset onnellisempia 1971?</h2>
<p>Sekä yksityisessä että julkisessa keskustelussa esiintyy usein nostalginen ajatus, että ennen maailma oli yksinkertaisempi ja ihmiset onnellisempia - varsinkin vaikka rahaa olikin vähemmän.</p>
<p>Stevensonin ja Wolfersin uusi artikkeli kertoo erilaisen tarinan. Sen mukaan tulojen kasvu lisää ihmisten onnellisuutta, rajatta. Maat, joiden BKT on korkeampi ovat keskimäärin onnellisempia kuin maat, joiden BKT on matalampi. Samoin maan sisällä ne, joiden tulot ovat korkeammat ovat onnellisempia kuin ne, joiden tulot ovat matalammat. Erityisen mielenkiintoista on, että toisin kuin aina toistellaan, onnellisuus ei riipu vain suhteellisesta tulotasosta: käytännössä kaikkien maailmaan kotitaloudet, joiden vuositulo ylittää 32000 dollaria ovat onnellisempia kuin mitkään kotitaloudet, joiden vuositulo jää alle 2000 dollarin; samoin kaikki 64000 ansaitsevat ovat onnellisempia kuin kukaan alle 4000 dollaria ansaitseva. (Nuo 2:n potensseja mukailevat rajat eivät ole sattuma, onnellisuus kasvaa logaritmisesti suhteessa tuloihin). [WellBeingAndIncome]</p>
<div class="figure">
<b>Onnellisuuden ja kotitalouden tulojen suhde 25 väkirikkaimmassa maassa.</b> Lähde: [WellBeingAndIncome].
<center><img src="http://mikie.iki.fi/1971/subjective well being income.svg" width="700" /></center>
</div>
<p>Suomessa ei tehty onnellisuustutkimusta vuonna 1971. Voimme kuitenkin arvioida elintason vaikutusta onnellisuuteen katsomalla miten nykyään onnellisuus vaihtelee maan tulotason ja tuloerojen mukaan.</p>
<p>Vuoden 1971 Suomi oli tuloiltaan suunnilleen samanlainen kuin Nyky-Italia. Kotitalouden käytettävissä olevat tulot ensimmäisen desiilin kohdalla olivat noin 11000 dollaria vuodessa, mediaanin 24000 ja 90% rajalla 45000 [Kotitaloustiedustelu71-2, s.54, Tilastokeskuksen elinkustannusindeksi, dollarin kurssilla 1.3]. Jos luetaan kaaviosta Italian kohdalta noita tulolukuja vastaavat onnellisuustasot, ovat ne 5.5, 6.5 ja 6.8.</p>
<p>Vuoden 2009 Suomen kotitalouksista ensimmäisen desiilin käytettävissä olevat tulot ovat 18500, mediaanin 53000 ja viimeisen desiilin 105900 dollaria. [Tulonjakotilasto2009, s.46]. Tämä jakauma on suunnilleen sama kuin Saksan. Kaaviosta saamme näille tuloille onnellisuusluvut 5.7, 7 ja 7.3. Vuoden 2009 mediaani on siis ehkä onnellisempi kuin vuoden 1971 rikkaimmat. Köyhimmän 10% onnellisuus ei ole parantunut kovin paljoa, mutta 6.5:n onnellisuusraja kulkee nyt 30% kohdalla mediaanin sijaan.</p>
<p>Ylläolevassa päättelyssä on jonkin verran epävarmuustekijöitä. Suomalaisille olemme käyttäneet tulona käytettävissä olevaa (tulonsiirtojen jälkeistä) tuloa. Ei ole aivan selvää, mikä tulokäsite Stevensonilla ja Wolfersilla on ollut käytössä. Samoin kotitalouden käytettävissä oleva tulo on mielestämme huono mittari, koska se ei ota huomioon kotitalouden kokoa. On kuitenkin perustelua väittää, että suomalaisten onnellisuus on noussut huomattavasti: tuloeroja kuvaava gini-indeksi on nyt samalla tasolla kuin vuonna 1971, mutta reaalitulot ovat nousseet 2.5-kertaisiksi, mikä nostaa onnellisuutta 0.2 - 0.6 yksikköä.</p>
<p>(Syrjäytyneistä puhutaan paljon myös. Erityisesti työttömiä on nyt enemmän kuin 1971 - n. 200000 verrattuna 60000:een [Työttömyys2002, <a href="http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tyoelama.html">Tilastokeskus: Työmarkkinat</a>]. Tuosta 60000:sta puuttuu kuitenkin se n. 150000 ihmistä, jotka muuttivat Ruotsiin työn perässä 1960-1980 [SuomalaisetRuotsissa], ja joista varmaan ainakin puolet oli työikäisiä. Nyky-Suomesta ei kukaan lähde työn perässä minnekään, vaikka muuttaminen EU:ssa on vapaata. Nyky-työttömät, vaikka varmasti onnettomia, ovat luultavasti paremminvoivia kuin vuoden 1971 työttömät.)</p>
<p>Oma kokemuksemme elämästä vuoden 1971 kulutustasolla on, että arki on arkisempaa, ja osa vuoden 2013 huveista ja kohokohdista puuttuvat. Ei nyt suorastaan onnetonta, mutta aika paljon nihkeämpää.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[WellBeingAndIncome]</dt>
<dd>Stevenson, Betsey, and Justin Wolfers. Subjective Well-Being and Income: Is There Any Evidence of Satiation?. No. w18992. National Bureau of Economic Research, 2013. <a href="http://www.brookings.edu/~/media/research/files/papers/2013/04/subjective%20well%20being%20income/subjective%20well%20being%20income.pdf">Saatavana verkossa</a>.</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu71-2]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 2, Kotitalouksien tulot ja tulojen jakaantuminen. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55). <a href="https://docs.google.com/file/d/0B5SNB3yvOKmQOHR6ODBJUll4bUk/edit?usp=sharing">Taulukko-osat jaettuna</a></dd>
<dt>[Tulonjakotilasto2009]</dt>
<dd>Tulonjakotilasto 2009. Suomen Virallinen Tilasto. Tilastokeskus. <a href="http://www.stat.fi/til/tjt/2009/tjt_2009_2011-05-20_fi.pdf">Julkaistu verkossa</a>.
</dd>
<dt>[Työttömyys2002]</dt>
<dd>Työttömyys ja työllisyys tilastoissa. Suomen Virallinen Tilasto. Työmarkkinat 2002:17. Tilastokekus. <a href="http://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/tyti_2005-05-27_men_002.pdf">Saatavana verkossa</a>.</dd>
<dt>[SuomalaisetRuotsissa]</dt>
<dd>Suomalaiset Ruotsissa II maailmansodan jälkeen. Jouni Korkiasaari. Turku : Siirtolaisuusinstituutti, 2001. <a href="http://www.migrationinstitute.fi/articles/019_Korkiasaari.pdf">Julkaistu verkossa</a>.</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-48454899944177338922013-08-13T14:43:00.002+03:002013-08-13T14:43:47.166+03:0025. Päivä: elämää vapun jälkeen<p>Vaikka vapun juhlinta jopa vieraineen mahtui jollakin tavalla budjettiin, vaikutus kyllä näkyy. Kolmelle viimeiselle päivälle on ruokarahaa jäljellä 20 euroa.</p>
<p>Onneksi ruokaa jäi vapusta yli. Varsinkin janssoninkiusaus on hyvää lämmitettynäkin. Anjovis on kyllä kiusauksessa paikallaan: teimme myös pienen anjoviksettoman annoksen (eli kermaperunat) lapsia silmälläpitäen - se alkoi ällöttää jo toisena päivänä. Lounasevääksi teemme possuvoileipiä fileestä.</p>
<p>Niinalla on illalla päiväkodin vanhempainyhdistyksen tapaaminen. Yhdistys järjestää kyläpäivillä galleria-kahvilan. Suunnitelmasta on aika hyvin pihalla kun ei ole lukenut kolmeen viikkoon sähköpostia.</p>
<h2>Yhden viikon ruokalista</h2>
<p>Olemme kertoneet kokeesta päivän kerrallaan nostaen ruokia esille hieman satunnaisesti. Ruokailusta saa vähän kattavamman kuvan katsomalla yhden kokonaisen viikon ruokalistaa. Tässä esimerkki ensimmäiseltä viikolta:</p>
<ol>
<li>päivä
<ul>
<li>Aamu: pullaa, banaania, maitoa</li>
<li>Lounas: makaronilaatikkoa</li>
<li>Ilta: keksiä, banaania, makkaravoileipää, pullaa</li>
</ul>
</li>
<li>päivä
<ul>
<li>Aamu: paistivoileipää, maitoa, piimää, kahvia</li>
<li>Lounas: eväinä ruisleipää ja juustoa</li>
<li>Ilta: jauhelihapihvit, keitetyt perunat</li>
</ul>
</li>
<li>päivä
<ul>
<li>Aamu: paisti- ja juustovoileipiä, kaurapuuroa</li>
<li>Lounas: eväinä jauhelihapihvejä, perunaa, voileipiä</li>
<li>Ilta: voileipiä, kaurapuuroa</li>
</ul>
</li>
<li>päivä
<ul>
<li>Aamu: makkaravoileipiä, kaurapuuroa</li>
<li>Lounas: makkaravoileipiä ja porkkanaa</li>
<li>Ilta: uunimakkaraa, sipulikupit, perunamuussia, porkkanaraastetta,
maitoa, piimää</li>
<li>Iltapala: pullaa, teetä, keksejä</li>
</ul>
</li>
<li>päivä
<ul>
<li>Aamu: riisipuuroa</li>
<li>Lounas: eväsleipiä</li>
<li>Ilta: uunimakkaraa ja perunamuussia (lämmitettynä)</li>
<li>Iltapala: perunarieskaa</li>
</ul>
</li>
<li>päivä
<ul>
<li>Aamu: perunarieskaa</li>
<li>Lounas: läskisoossia, keittyjä perunoita, porkkanalaatikkoa</li>
<li>Ilta: porkkanalaatikkoa</li>
</ul>
</li>
<li>päivä
<ul>
<li>Aamupala/lounas: porkkanalaatikkoa, paistetut perunat</li>
<li>Ilta: uunikassler, lämmitettyä perunaa ja porkkanalaatikkoa</li>
</ul>
</li>
</ol>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-21366534418541787982013-07-30T18:31:00.001+03:002013-07-30T19:05:31.098+03:0024. Päivä: vappu Ulliksella<p>Järjestämme itsellemme aikuisten vapun: Onnille lastenhoitaja iltapäiväksi, pari pulloa kuohuviiniä, vappuaaton seisovan pöydän ylijäämä evääksi, runsaasti lämmintä vaatetta ja suunta Ullikselle. Vapulta saa lastenhoitaja 100% korotetun tuntipalkan.</p>
<p>Kuohuviiniä oli onneksemme saatavilla vuonna 1971. Kokonaiskulutus oli vielä pientä, mutta ehkä ainakin jokin osa tavallisestakin kansasta joi sitä vappuna?</p>
<p>Onni saa vappupallon. 15 euroa on kohtuullisen iso lohkaisu viikkobudjetista, mutta toisaalta vähintään kohtuullista - saman verran maksoivat vanhempien kuohuviinit. Valitsimme Alkosta suunnilleen halvimmat kuohuvat kokeiluumme, ja ne näyttivät suhteellisen suosituilta muunkin juhlaväen keskuudessa. Ulliksella on tietysti paljon opiskelijoita, ja nykyopiskelijoiden mediaanitulo on vain 10% korkeampi kuin kokeemme vuoden 1971 koko kansan mediaanitulo.</p>
<div class="img">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8u5HajvOrXJT8tkdKSX7LEjKLpIdl6qgr7R3mHzbqvCjtBoAU0PzzQiXvwa11Yk0MwQ35Xo18MYrlCi1zJQRnjps65dy9VxTfDIIGw0LrzYAuEfRDumdhp59y5e4XMbpjUYHQjqIU5sjA/s1600/DSC02852.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8u5HajvOrXJT8tkdKSX7LEjKLpIdl6qgr7R3mHzbqvCjtBoAU0PzzQiXvwa11Yk0MwQ35Xo18MYrlCi1zJQRnjps65dy9VxTfDIIGw0LrzYAuEfRDumdhp59y5e4XMbpjUYHQjqIU5sjA/s700/DSC02852.JPG" /></a>
</div>
<p>Opiskelijaseurueiden lisäksi Ulliksella näkee myös erittäin hienoja ja kalliita piknik-varustuksia. Telttoja, pöytiä ja muita laitteita on vaikea kuvitella olleen vuonna 1971, ja ainakin meidän Ullis-vuosikymmenemme aikana kilpavarustelu on kiihtynyt vuosi vuodelta. Ehkä meilläkin ensi vappuna on kaasugrilli ja riippumattoja...</p>
<p>Vappu on hauska, sää suosii. Toivottavasti teidänkin vappunne oli.</p>
<div class="img">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWdiqmi0Wp0MBt1N2zbpNdaPLeuZtdGJXzqCSvSdmpLmjx4-VVyWAzE-nQ-TDz7U1fDojIdirvIlyb_8FWw4OmsdUj1KILuv0AyUJnoeC_s2m29cJ_XZc-D9jepmYM-tKqSuWE3l50G2AZ/s1600/DSC02950.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWdiqmi0Wp0MBt1N2zbpNdaPLeuZtdGJXzqCSvSdmpLmjx4-VVyWAzE-nQ-TDz7U1fDojIdirvIlyb_8FWw4OmsdUj1KILuv0AyUJnoeC_s2m29cJ_XZc-D9jepmYM-tKqSuWE3l50G2AZ/s700/DSC02950.JPG" /></a>
</div>
<h2><a name="hinnat">Hintasäännöstelystä eli hintavalvonnasta</a></h2>
<p>Vappuun kuuluu olennaisesti kommunismi, ja niin kuuluu vuoteen 1971:kin.</p>
<p>Vuosi 1971 oli sodanjälkeisen hintavalvonnan kulta-aikaa. Elinkustannusindeksiin kuuluvista hyödykkeistä peräti 71% prosenttia [HintavalvonnanVaiheita, s. 196] oli hintavalvonnan alaisia (valitettavasti on epäselvää, onko tämä 71% hyödykkeiden määrästä vai painotettuna elinkustannusindeksin painojen mukaan), kun vastaava osuus oli vuonna 1959 vain 17% [HintavalvonnanVaiheita, s. 100]. Suomessa oli siis luja usko suunnitelmatalouden parantavaan vaikutukseen. Hintavalvonta oli laajentunut 1960-luvun lopulla osana keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja. Suomessahan oli sitovien hintasopimusten, verojen, tullien ja subventioiden avulla [MTKHistoria2, luku 2.] jo 50-luvulta sidottu yhteen palkkatasoa, maataloustuloa ja elintarvikkeiden hintoja sekä yleistä hintatasoa.</p>
<p>Hintasäännöstelystä ei ole kirjoitettu mitään hyvää yleisteosta. On vaikea arvioida, miten suuri ja millainen vaikutus on ollut. Kun aikaisemmin tarkastelimme ruoan hintakehitystä vuodesta 1971 nykypäivään, suurin osa hyödykkeistä oli halventunut, leivän ja perunan kallistuessa. Olavi Väyrysen mukaan ainakin perunasta oli puutetta säännöstelyn aikana ja laatu oli huonoa [HintavalvonnanVaiheita, s. 164], mikä vastaa tietysti teoriaa hintojen keinotekoisesta määrittämisestä.</p>
<p>Suomessa tosiaan oli parhaimmillaan vallalla vallan neuvostoliittolainen usko asiantuntijoiden kykyyn laskea oikea hintataso. Valtioneuvoston päätöksessä 271/72 on mm. kerrottu, mitkä tekijät pitää ottaa huomioon hintoja määriteltäessä (muita ei siis saa ottaa huomioon):</p>
<blockquote>
<p>1) valmistusaineet, pakkaustarvikkeet sekä sähkö-, polttoaine- ja kuljetuskustannukset siihen hankintahintaan, jonka tuottajat ovat niistä yleisesti viimeksi maksaneet ja jonka voidaan katsoa vakiintuneen, ellei tämä hinta ole säännöstelymääräysten vastainen tai sitä muutoin ole pidettävä kohtuuttomana;</p>
<p>2) työvoimakustannusten nousu siltä osin kuin sen arvioidaan ylittävän tai alittavan tuottavuuden keskimääräisen muutoksen kysymyksessä olevalla toimialalla tai kysymyksessä olevan hyödykeryhmän tuotannossa;</p>
<p>3) kiinteät kustannukset normaalia toiminta-astetta vastaavan vuosituotannon perusteella siten, että lähtökohdaksi otetaan kokonaiskustannusten muodostumisen kannalta, tuotannon edellytykset huomioon ottaen, edullisin toiminta-aste;</p>
<p>4) yrittäjäansio määrältään kohtuullisena;</p>
<p>5) myyntipalkkiot suhteessa tarvikkeen hiuntaan nykyisen suuruisina, kuitenkin niin, että kysymystä myyntipalkkion suurudesta harkitaan erikseen sellaisissa tapauksissa, joissa hintoja on voimakkaasti muutettava tarvikkeesta valtiolle suoritettavan veron tai maksun muuttuessa tai kun myyntipalkkion muuttaminen on tarpeen erityisesti edellä kohdassa 2 esitettyjen perusteiden mukaisesti; sekä</p>
<p>6) valtioneuvoston vahvistamat hintojen muutokset, sikäli kun ne välittömästi vaikuttavat hyödykkeiden tuotantokustannuksiin.</p>
<p>[HintavalvonnanVaiheita, s. 194]
</blockquote>
<p>Yo. perustein saattoi sitten elinkeinonharjoittaja tai keskusyhdistys tehdä hintavalvonnalle ehdotuksen hinnasta, jonka valvonta vahvisti tai oli vahvistamatta. Menettely tuo elävästi mieleen Castellsin kuvauksen Neuvostoliiton GOSPLANista, jossa NL:n parhaat matemaatikot tekivät lineaarista optimointia ratkaistaakseen tehokkaimman mahdollisen kansantuotannon [EndOfMillenium, s. 15 ja 19]. Yksinkertaisimmat ongelmat hintojen suunnittelemisessa ovat alituotanto ja pula, jos hinnat ovat liian alhaiset; ylihinta, kun hinnanmäärittely ei palkitse tuotantokustannusten alentamisesta - ja siihen liittyvä tehokkuusparannusten hyödyttömyys yrittäjille. Koko ajatus kohtuullisesta tuotosta kustannusten päälle kaatuu tietysti siihen, ettei ole olemassa mitään tietoa kustannuksista, jos hintojen ei anneta määräytyä transaktioiden perusteella, kuten Mises ja Hayek jo 1920-luvulla ymmärsivät. [EconomicCalculation].</p>
<p>Noh, ihan Neuvostoliittohan Suomi ei kuitenkaan ollut (joidenkin toiveista ja yrityksistä huolimatta). Tuotantomääriä ei juuri käsketty ylhäältäpäin - maataloutta lukuunottamatta, jossa subventoidut ylihinnat johtivat ylituotantoon. Yrittäjät saivat tuoda uusia, korvaavia tuotteita markkinoille ja siten kilpailla todellisesti kuluttajista. Suomen markkinat olivat suhteellisen avoimet sekä tuonnille että viennille. Hintoja nostettiin usein, siinä määrin, että nimenomaan inflaatiota hillitsemään asetetuista hintaviranomaisista tuli kansan silmissä hintojen nostajia. Kitkaa markkinoille hintavalvonta varmasti aiheutti, ja vahvisti suomalaisten(kin) yleistä porvarivihaa.</p>
<p>Hintavalvonta purettiin Suomessa vuonna 1988 ja samalla lisättiin lainsäädäntöä kilpailun edistämisestä. Tässä vaiheessa usko markkinatalouteen oli jo sen verran järkkymätön, että Kilpailu- ja hintakomitean mietinnössä 1987 markkinatalouden paremmuus ja itseohjautuvuus oli otettu oletuksiksi, niitä ei enää tarvinnut mietinnössä perustella [Hintakomitea, s. 1]. Muutos on jälkeenpäin ajatellen hurja: päivänä h-1 hintojen yhteinen päättäminen on pakollista, ja siitä poikkeaminen on rangaistavaa; päivänä h päinvastoin.</p>
<p>Vuonna 2013 hintasäännöstelyä harrastetaan suhteellisen vähän. Jos säännöstelyksi lasketaan sallitut kartellit ja monopolit (ml. elinkeinoluvat), tuotantomäärien sääntely ja pakottavat laatuvaatimukset, käsittää sen ala suunnilleen palkat, lakisääteiset eläkkeet, lääkkeet ja apteekkitoiminnan, lääkärinhoidon, alkoholin, julkisen liikenteen (bussit, junat, taksit), opetuksen (koulut, lukiot, opistot, korkeakoulut), tiet ja kunnallistekniikan, elokuvien ja monien muiden taiteiden tuotannon, ajo-opetuksen, tilintarkastuksen, suomalaiset maataloustuotteet, asunnot ja parkkipaikat. Hm, lista onkin pidempi kuin sitä kirjoittamaan alkaessa ajatteli.</p>
<p>Edellinen kappale on kirjoitettu hieman liioitellen. 80- ja 90-luvuilla luovuttiin monien elinkeinolupien tarveharkinnasta: aikaisemmin lupaa varten harkittiin pätevyysvaatimusten lisäksi sitä, oliko alueella lisätarvetta palvelulle (vaikkapa autokoululle). Pätevyyteen perustuva lupa ei vaikuta kilpailuun läheskään samalla tavoin. Tarveharkintaa tapahtuu kyllä vaikkapa lääkärien koulutusmäärissä (ja lääkärintoimen harjoittamiseen tarvitaan lupa). Esim. joukkoliikenteen tarveharkinnasta ollaan (osittain) luovuttu 2009, josta nyt meneillään olevat Onnibus-kiistat, samoin autokoululuvat on vapautettu tarveharkinnasta. Tiet rakennetaan kyllä suunnitelmatalouden mukaan, mutta ne ovat hyvin pitkään olleet luonnollinen monopoli (käytön estäminen ollut kallista verrattuna käytön kustannuksiin). Suomalaisen maatalouden tuki kyllä johtaa suunnitelmatalouteen, mutta sen perusteena on omavaraisuuden säilyttäminen. Vaikka sääntelylle on hyvältä kuulostavia perusteluja, yksi asia on ainakin kirjoittajien mielestä selvä: em. säännellyt alat ovat kehittyneet viimeisen 40 vuoden aikana huomattavasti vähemmän kuin vapaammat alat, esim. viihde ja IT.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[HintavalvonnanVaiheita]</dt>
<dd>Väyrynen, Olavi. Hintavalvonnan vaiheita. Porvoo : Werner Söderström, 1990.</dd>
<dt>[MTKHistoria2]</dt>
<dd>Sauli, Liisa. MTK ja Suomen maatalouspolitiikka. Maatalousyhteiskunnasta teollisuusvaltioksi 1950-1980. Hki : Kirjayhtymä, 1987.</dd>
<dt>[EndOfMillenium]</dt>
<dd>Castells, Manuel. The Information Age: Economy, Society and Culture. Volume III: End of Millenium. 2nd edition. Malden, MA, USA : Blackwell Publishing, 2000.</dd>
<dt>[EconomicCalculation]</dt>
<dd>Ludwig von Mises. Economic Calculation In The Socialist Commonwealth. Englanninkielinen käännös, 1990 (alkuperäinen 1920). <a href="http://mises.org/pdf/econcalc.pdf">Saatavana verkossa</a>.
<dt>[Hintakomitea]</dt>
<dd>Kilpailu- ja hintakomitean mietintö. Helsinki : Kauppa- ja teollisuusministeriö , 1987. - (Komiteanmietintö; 1987, 4)</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-48587410671469326232013-07-24T22:19:00.002+03:002013-07-24T22:19:59.556+03:0023. Päivä: vappuaatto ja seisova pöytä<p>Vietämme vappuaattoa kotona, yhdessä ystäväperheiden kanssa. Illan juhliin on tulossa vieraiksi kuusi aikuista ja neljä lasta, eli yhteensä meitä on kolmetoista.</p>
<p>Aamulla Mika käy kaupassa Hakaniemessä ja hankkii erityisherkuksi Eromangan munkkeja - tosin vain omalle perheelle, sillä budjetti ei riitä munkkiin per vieras. Heikon aamupalan ja pitkäksi venähtäneen kauppamatkan jälkeen on sen verran kova nälkä, että ensiavuksi tarvitaan karkkia ja keksejä kaapista. Onneksi niitä on jemmassa, kun eletään tätä sokerinkulutuksen huippuvuotta.</p>
<p>Lounaalla syödään jauhelihapihvejä ja riisiä, näin vapun kunniaksi maustekastikkeiden kera (sinappia ja ketsuppia, molempia!).</p>
<p>Illaksi tarjoamme seisovan pöydän. Antimet eivät ehkä edusta aivan tyypillistä 70-lukua, mutta sopivat hyvin vuoden 1971 budjettiin.</p>
<div class="img">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx95Zbor9H06lRw6BdSNnloGNog-fKfsdN4S3woHtctS3WM4QULQ-_UryZAq6UqaZQwjp5AwXFM-m09gCabT2JE5yUblBVEJTlrRx4CKXUHPjmoZLXYycsXtwG0gzQGPpH_mEEZRQJ0QCI/s1600/IMG_9324.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx95Zbor9H06lRw6BdSNnloGNog-fKfsdN4S3woHtctS3WM4QULQ-_UryZAq6UqaZQwjp5AwXFM-m09gCabT2JE5yUblBVEJTlrRx4CKXUHPjmoZLXYycsXtwG0gzQGPpH_mEEZRQJ0QCI/s700/IMG_9324.JPG" /></a>
</div>
<h3>Menu</h3>
<ul>
<li>keitetyt perunat</li>
<li>mauste- ja tomaattisilli</li>
<li>janssonin kiusaus</li>
<li>italiansalaatti</li>
<li>etikkakurkut</li>
<li>graavikala (vieraiden tuoma, ei omasta budjetista)</li>
<li>nakit (vieraiden tuoma, ei omasta budjetista)</li>
<li>porsaan ulkofile leikkeleenä</li>
<li>ruisleipä, voi, edamjuusto</li>
<li>sima, puolukkamehu (vierailta), maito</li>
<li>(kylmä) kossu, keskiolut, kuohuviini (vierailta)</li>
<li>mustikkakukko ja kermavaahto (vierailta)</li>
</ul>
<div class="img">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPC4rStnA11Mzgs0mbglxQCAiWbVHxdAz3WWGOGwU8I_zERce_628DSZ9NqWcXSkjBmznlcpATheo2cbKR2JAssuhqo-eenAPUW79thyGauV9Gsi_TRu9survm5hhy9qpOBqElcAKvkiue/s1600/IMG_9321.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPC4rStnA11Mzgs0mbglxQCAiWbVHxdAz3WWGOGwU8I_zERce_628DSZ9NqWcXSkjBmznlcpATheo2cbKR2JAssuhqo-eenAPUW79thyGauV9Gsi_TRu9survm5hhy9qpOBqElcAKvkiue/s700/IMG_9321.JPG" /></a>
</div>
<p>Onnistumme matkimaan myös perinteisiä sukupuolirooleja: äidit lähtevät iltakahdeksalta kukin suuntiinsa nukuttamaan lapsia. Isät jäävät pöytään puhumaan politiikkaa: demokratiasta, autoritäärisyydestä, työn arvosta ja arvostuksesta ja koulupakosta keskustellaan, kiistelläänkin. Kun vuoden 2013 mittapuulla suhteellisen rajallinen alkoholimäärä on kulutettu, lähtevät vieraat.</p>
<h2>Seisovan pöydän historiaa</h2>
<p>Tore Wretmanin mukaan seisovan pöydän (smörgåsbord) juuret ovat hienomman väen viinapöydässä: paremmissa piireissä oli ennen illallista tarjolla viinaa, ja viinan kanssa pikkusuolaisia. Seisova pöytä on siis samaa sukua kuin tapas tai cocktail-palat. [SvenskHusmanskost]</p>
<p>1900-luvulle tultaessa seisova pöytä oli saavuttanut lakipisteensä. Wretmanin mukaan oikeaan pöytään kuuluu viisi kierrosta [SvenskHusmanskost]:</p>
<p><b>1. Silli:</b> suolasilli, etikkasilli, maustesillit, sillisalaatti, mauste- ja graavisilakka, mäti, juusto.</p>
<p><b>2. Muut kalat:</b> savukala, graavattu ja keitetty lohi tai siika, keitetty ankerias, ankeriaspate, simpukat, katkaravut.</p>
<p><b>3. Leikkeleeet:</b> lampaanviulu, kinkku, kylmä paisti, siansorkat, kanapate, vasikansyltty, maksapasteija, makkarasalaatti, kanasalaatti, italiansalaatti.</p>
<p><b>4. Pikkulämmin:</b> janssoninkiusaus, paistettu kala, kalavuoka, halstrattu ankerias, paistettu kylki, Rydbergin pihvi, pyttipannu, poronkäristys, lämpimät makkarat, munakas, hapankaali.</p>
<p><b>5. Jälkiruoka:</b> marjakompotti, hedelmäsalaatti, mausteliemessä keitetyt päärynät, rosetit, piparkakut, punssikakku, marjapiirakka, riisipuuro, omenakakku.</p>
<p>Wretman varoittaa, että tarkoituksena ei suinkaan ole tarjota suurta valikoimaa kaikista kierroksista, vaan mieluummin yksi—kaksi hyvin laitettua lajia.</p>
<p>Ruotsinlaivojen buffet on selkeä smörgåsbordin perillinen, ja monesti se nautitaankin alkuperäisessä hengessä, pikkusuolaisena viinan kanssa. Mika muistaa miten isänsä opetti tarkoin noudattamaan oikeaa järjestystä pöydästä haettaessa - nimenomaan tuota viiden kierroksen järjestystä.</p>
<p>Suomessa ei muuten taida sillin (tai rapujen) ja juuston yhdistäminen olla tavallista, toisin kuin Ruotsissa? Mikan mielestä västerbottenost on kyllä mainio niin uusien perunoiden ja sillin, kuin katkarapujenkin kanssa.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[SvenskHusmanskost]</dt>
<dd>Svensk Husmanskost. Tore Wretman. Livonia Print, Liettua, 2009 (alkuperäisteos 1967).</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-87184917780331428392013-07-22T22:16:00.000+03:002013-07-22T22:18:58.809+03:00Teeveestä tuttu!<p>Tänään saavutimme jonkinlaisen kulminaatiopisteen, kun pääsimme kymppiuutisten kevennykseen. (Mitään kymppiuutisiahan ei tietenkään lähetetty vielä 1971.) Kävimme lähimarketissa kuvaamassa tyypillisen kauppareissun hassuissa 70-luvun vermeissä, minkä jälkeen Niina yritti hyvänä emäntänä valmistaa perheelle ravitsevaa makkara-ateriaa samalla kun jutteli kameralle rennon älykkäästi. No, tulipahan tehtyä. Varsinainen asiasisältö jäi ehkä vähän köykäiseksi, mutta sitä puolta on tarjolla täällä blogissa vielä viikon postausten verran.</p>
<p>Blogimme kuvaa siis kolmihenkisen perheen kuukauden mittaista kokeilua elää (mediaanikaupunkilaisen) vuoden 1971 kulutustasolla. Tarkoituksenamme on ymmärtää nykykulutusta ja sen kritiikkiä kokeilemalla, millainen huomattavasti alhaisempi - noin kolmasosan - elintaso olisi. Elämme vuoden 1971 budjetilla ja ilman pakastinta, astianpesukonetta, tietokonetta, kännyköitä ja mikroaaltouunia, ja se on paljon rankempaa kuin etukäteen oletimme. </p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhvYIJ8EDDZjJfpgm-yvSrVpkUBkC8vjMTPAdGTuPhY3LeoS0uRQxWd5_BgquJnCY9bEtke4qUDKEe96JnuHYu3os4-4WMhDUMaoyMsyKtDuqX0Qbl-dykgp3kE-PSgupzjDGF-NxZ2Tri/s1600/IMG_1827.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhvYIJ8EDDZjJfpgm-yvSrVpkUBkC8vjMTPAdGTuPhY3LeoS0uRQxWd5_BgquJnCY9bEtke4qUDKEe96JnuHYu3os4-4WMhDUMaoyMsyKtDuqX0Qbl-dykgp3kE-PSgupzjDGF-NxZ2Tri/s700/IMG_1827.JPG" /></a></div>
<p>Päiväkirjamerkintöjen lisäksi kerromme kulutuksen ja elintason eroista yleisemmin tilastojen ja tutkimusten valossa. Aikakauden kulttuuriin ja asenneilmastoon uppouduimme ainoastaan sanoma- ja aikakauslehtiä lukemalla. Kulttuurisia nostalgiahetkiä voi kokea vaikka <a href="http://yle.fi/elavaarkisto/index.html"> Ylen Elävän arkiston </a>kautta.</p>
<p>Blogi on päässyt jo 22. päivän kohdalle. Tässä joitakin parhaita paloja lukijoille:</p>
<ul>
<li><a href="http://vuonna1971.mikajaniina.net/2013/05/1-paiva.html">kokeilun esittely ja perustietoa tulojen kehityksestä</a> (1. päivä)</li>
<li><a href="http://vuonna1971.mikajaniina.net/2013/06/9-paiva-isi-tehdaan-tiiterikakku.html">ruokakulttuurista kirjojen valossa </a> (9. päivä)</li>
<li><a href="http://vuonna1971.mikajaniina.net/2013/06/11-paiva-kaipaamme-viihdetta.html"> huvitusten puutteesta</a> (11. päivä)</li>
</ul>
<p>Kevennyksen voi katsoa <a href="http://www.katsomo.fi/?progId=215246">katsomo.fi:stä</a>, aivan ohjelman lopusta. Lisätietoja: Niina Into (niina.into@iki.fi) ja Mika Raento (mikie@iki.fi).</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-15795868290379901502013-07-22T21:05:00.001+03:002013-07-22T21:09:34.408+03:0022. Päivä: vierailemme päiväkodissa<p>Onnin päiväkodissa ilmoitettiin jo syksyllä, että vanhemmat ovat tervetulleita viettämään vaikka koko päivän lasten kanssa, kunhan etukäteen sovitaan. Jotenkin on ollut niin kiire, että ehdimme tarttua kutsuun vasta nyt. </p>
<p>Päiväkodin meininki kaikessa autoritäärisyydessään hirvitti meitä yllättävän paljon, mutta emme käy tässä enempiä revittelemään. Suosittelemme kokemusta kuitenkin kaikille vanhemmille! Useimmissa päiväkodeissa vanhempien vierailut ovat ihan aidosti tervetulleita, mutta juuri kukaan ei kuulemma käytä tätä mahdollisuutta tutustuakseen siihen arkeen, jota lapset päiväkodissa viettävät. </p>
<p>Lapsille oli tarjolla keitettyjä perunoita, lihapuikkoja (kuin lihapullia, mutta kulmikkaina tankoina), juustokastiketta, kaalisalaattia ja herneitä. Ihan sallittuja aineita siis, myös vuoden 1971 vinkkelistä. Maito oli tietysti rasvatonta ja levite kevyttä. Meillä oli varmuuden vuoksi mukana myös omat eväät: ruisleipää, lauantaimakkaraa ja porkkanaa.</p>
<h2>Päivähoidon muutos</h2>
<p>Vuonna 1971 helsinkiläinen mediaaniäiti oli jo töissä. Päivähoidon järjestäminen oli kuitenkin omalla vastuulla: julkiset päiväkodit kattoivat korkeintaan 10% lastenhoitotarpeesta, eivätkä kunnat vielä ohjanneet perhepäivähoitoa. Yksityisesti järjestetty perhepäivähoito oli tavallisin hoitomuoto (45% lapsista), mutta paljon kävi lastenhoitajia kotonakin. Subjektiivista oikeutta julkiseen hoitoon ei ollut, vaan hoitopaikkoja jaettiin puhtaasti sosiaalisen tarpeen perusteella (sekä lastensuojelullisista että taloudellisista syistä). [Päi­vä­hoi­to­ko­mi­tean­Mie­tin­tö] Maaliskuun 1970 Kotiliedessä mietitään, pitäisikö myös opiskelijoiden lapsilla olla mahdollisuus kunnalliseen päivähoitoon.</p>
<p>Perhepäivähoito maksoi 1971 175—270 nykyeuroa/lapsi/kk. Tämä on aika lähellä Helsingin kunnallista päiväkotimaksua vuonna 2013 (250 euroa). Vuonna 1971 ei yksityiseen hoitoon kuitenkaan saanut KELAn tukea, joka on 171 euroa. Päivähoidon tuotantokustannukset ovat siis n. kaksinkertaistuneet. Lastenhoitajien palkka on varmaan - ja toivottavasti - parantunut? [Päi­vä­hoi­to­ko­mi­tean­Mie­tin­tö]</p>
<p>Suuri ero vuoteen 1971 on lastenhoidon ennustettavuus: hoitopaikan saa varmasti hakemalla kunnalta ja lapsen voi sinne viedä joka päivä, vaikka joku hoitaja olisikin sairaana. Varsinkin päiväkodit ovat myös hyvin pysyviä: arjessa ei paikan kerran saatuaan tarvitse juuri hoidon järjestämiseen enää käyttää aikaa tai vaivaa.</p>
<p>Anti-autoritääriä päiväkodin meininki kuitenkin tosiaan hieman harmittaa. Laitokset pyrkivät tietysti aina sopeuttamaan asiakkaat laitoksen toimintaan, ja isossa ryhmässä tämä tarkoittaa kuuliaisuutta ja sääntöjen noudattamista. Tutkimusten mukaan päiväkodissa hoidossa olleet lapset pärjäävät paremmin koulussa, varsinkin alkuvuosina. [Päi­vä­hoi­to­In­ves­toin­ti­na]. Kuuliaisista ja sopeutuvaisista koululaisista taas saadaan tehtaisiin kuuliaista ja sopeutuvaista työvoimaa. Vuonna 1971 tällainen saattoi vielä tuntua ihan järkevältä. Nyky-Suomessa kuuliaisuus ei valitettavasti ole ihan yhtä kovaa valuuttaa. Aika paljon enemmän hyötyä sekä yksilölle että yhteiskunnalle on aloitteellisuudesta, sinnikkyydestä ja itsenäisestä ajattelusta.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[PäivähoitokomiteanMietintö]</dt>
<dd>Lasten päivähoitokomitean mietintö. Helsinki : Sosiaali- ja terveysministeriö, 1971.</dd>
<dt>[PäivähoitoInvestointina]</dt>
<dd>Lasten päivähoito investointina. Jouko Kajanoja. VATT-Tutkimuksia 50. Helsinki :,
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, 1999. <a href="http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t50.pdf">Saatavana verkossa.</a></dd>
</dl>Niinahttp://www.blogger.com/profile/16254608265148402566noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-89091759615168815682013-07-18T21:34:00.001+03:002013-08-25T12:16:45.402+03:0021. Päivä: 3. viikko pulkassa<p>Aamu alkaa leppoisasti vauvauinnilla vanhustentalon terapia-altaassa. Kuulostaako väärältä? Jos joissakin vanhainkodeissa olikin jo 1971 terapia-altaita, niin ainakaan vauvauimareita niissä ei polskinut. Aikakausirajat ylittävä fakta on lisäksi, ettei uiminen kaksivuotiaan kanssa ole varsinaisesti leppoisaa. Ihan hauskaa tosin. Eikä sitä edes sanota vauvauinniksi, vaan nappula-, napero-, vekara- tai taaperouinniksi. Niin kuin vanhuksiakaan ei sanota vanhuksiksi. Vauvauinti maksaa enemmän kuin vuonna 1971 laitettiin liikuntaan, mutta ryhmästä putoaa pois, jos jättää kuukauden maksut väliin.</p>
<p>Uimareissun jälkeen ehtii vähän siivoilla ja tiskailla samalla, kun kymmenen litran kattilassa kiehuu uusi satsi perunaa. Tänään lounasvieraina Mikan entinen työkaveri perheineen, ja mitäpä muuta tarjoaisimme kuin perunamuussia? (Alla olevasta tilinpäätöksestä näkyy, että perunansyönti meni tällä viikolla lopulta vähän överiksi.) Eilispäivän karjalanpaisti lämpiää sen kylkeen nopeasti, ja porkkanaraaste toimii raikastajana. Lisäksi leipää ja voita...</p>
<p>Mutta voi! Voitahan ei ole! Loput kipattiin juuri siihen megalomaaniseen muussikattilaan, joka koitui myös perunabudjetin turmioksi. On sunnuntai, joten kauppaan ei ole asiaa. Vieraatkin ovat jo lähteneet matkaan, joten heille ei voi noin vain soittaa, että ottakaapa omat voit. Siispä Niina kipaisee naapurin jääkaapille - kiitos! - ja ehtii takaisin melkein ajoissa. Onneksi lähin naapuri on seinän takana eikä esimerkiksi viiden kilometrin päässä. Vuonna 1971 enemmistö suomalaisista asui kaupungeissa.</p>
<p>Ruoka maistuu vieraille hyvin. Varsinkin lapsivieraisiin on yksinkertainen liha-peruna -setti kautta linjan uponnut hienosti. Voilla kyllästetyn perunamuussin suosio ei välttämättä yllätäkään, mutta tämän otoksen perusteella 2000-luvun lapset eivät vierasta läskistä lihaa ollenkaan samalla tavalla kuin vanhempansa.</p>
<p>Jälkkäriksi eilisten vieraiden tuomia Kis-kis-karamelleja ja suklaata. Niitäkään lapset eivät vierasta pahemmin.</p>
<p>Illalla kaikkia väsyttää. Mika jaksaa kuitenkin vielä loihtia lopuista silakkafileistä ruuan, johon tulee Kotiruuan reseptin mukaan etikkaa, suolaa, mauste- ja mustapippuria, laakerinlehti ja timjamia. Maku poikkeaa niin paljon odotuksista (missä korppujauho ja voi?), ettei lopputulos oikein miellytä ketään meistä. </p>
<h3>Raha ja menot</h3>
<div class="figure">
<b>3. viikon tilinpäätös, pääryhmät</b>
<iframe width='700' height='280' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=1&range=A1%3AE12&output=html'></iframe>
<small>Tässä on edelleen todelliset asumismenot korvattu budjetoiduilla.</small>
</div>
<p><strike>Kolmas viikko toden sanoo. Olemme budjetissa.</strike> Kirjanpidosta oli jäänyt puuttumaan lastenhoitopalveluja. Huolimatta yrityksestä elää ilman ylimääräistä luksusta, viihteeseen ja palveluksene palaa edelleen liian paljon rahaa.</p>
<div class="figure">
<b>3. viikon tilinpäätös, ruoka ja juoma</b>
<!-- tän leveydessä täytyy tyhmästi olla paljon ylimääräistä, kun muuten se säätää sarakeleveyksiä ja rivittää nimekkeet -->
<iframe width='700' height='700' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=2&range=A1%3AE37&output=html'></iframe>
</div>
<p>Ruokavieraat näkyvät tuoreen lihan summassa. Siitä huolimatta pysyimme hyvin myös ruokabudjetissa.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-49059895815093938852013-07-16T17:49:00.000+03:002013-07-16T17:49:00.091+03:0020. Päivä: ruokavieraille karjalanpaistia<P>Heräämme aamulla siihen todellisuuteen, että viikonloppuna on tulossa ruokavieraiksi kolme perhettä: Onnin kummit, Mikan sisko ja ystäväperhe Koskelasta.</p>
<p>Täytyy ostaa tarpeeksi ruokaa! Kaupasta hankimme: 4 kg perunoita perunamuussiin ja 2.5 kg lihaa karjalanpaistiin (1 kg naudan etuselkää ja 1.5 kg possunlapaa - possu on aika paljon halvempaa). Oman perheen lounaaksi ostamme silakkafileitä, ne paistetaan myöhemmin pannulla.</p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBWEb_cU54QscnkG37ZTYwwdWKeLxBM4XbJDtsI7v-MSfEiWwE7Y9kO9auh6DbTQfK5WtyPmnT4q994rRf9u1QLgjKc2bQN4SQ4ae99b_Volxdgugi51k05Ifx9Ce34XY8nVnV7wrnxq9T/s1600/DSC02658.JPG" imageanchor="1" ><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBWEb_cU54QscnkG37ZTYwwdWKeLxBM4XbJDtsI7v-MSfEiWwE7Y9kO9auh6DbTQfK5WtyPmnT4q994rRf9u1QLgjKc2bQN4SQ4ae99b_Volxdgugi51k05Ifx9Ce34XY8nVnV7wrnxq9T/s700/DSC02658.JPG" /></a></div>
<p>Kauppahallimatkalla käymme koko perhe munkkikahvilla torilla. Vaikka ravintolassakäynti oli 1971 harvinaista, kahvilassa käytiin silloin tällöin. Sitä paitsi, Onni olettaa aina saavansa munkkipossun kun Hakaniemi näkyy.</p>
<p>Kummit eivät ehdikään ruoalle, toisaalta Mikan siskon perhe viipyy toisenkin ruokailun verran. Lapset saavat mustaa makkaraa, joka uppoaa tamperelaisiin helposti. Loppu Vatajakin menee. Sisko tuo tuliaisiksi karkkia, mikä sopii meille hyvin.</p>
<p>Ostamme jo valmiiksi ilmapalloja ja serpentiiniä. Eiköhän niitä ollut jo 1971? Ainakin lapsuudenkuvissa on ilmapalloja ja vappuhuiskia.</p>
<h2>Eineksistä</h2>
<p>Mika oli (evidently!) sen verran vieraantunut todellisista kustannuksista, että luuli einesten olevan halvempia kuin itse tehty ruoka. Näin ei vielä kuitenkaan ole. Roiskeläpän kilohinta on tarjouksessakin vielä 5 e. Miten paljon perunaa sillä saakaan! (No se ei ollut aito kysymys, mutta kuutisen kiloa.) </p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDoErYPfzfPhnXs4OxVYkLsk6665314yi7e5fpHWdDWyg_6Vg2pi4C1jkxd-q8DNSH9A0rjJJSus59CinFgA5Fms4hGz9A6HLdYIAKncnzJuwKXUsqBCHQNteNd5RvubQvOhxiP_TfYpR2/s921/pizza.jpg" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDoErYPfzfPhnXs4OxVYkLsk6665314yi7e5fpHWdDWyg_6Vg2pi4C1jkxd-q8DNSH9A0rjJJSus59CinFgA5Fms4hGz9A6HLdYIAKncnzJuwKXUsqBCHQNteNd5RvubQvOhxiP_TfYpR2/s921/pizza.jpg" /></a></div>
<p>Lähimmäksi pääsee makaroni. Tilastokeskuksen seurannan mukaan makaronin normaali kilohinta on 1.05 euroa ja vehnäjauhojen 0.61. Tarjouksesta makaronia saa kuitenkin parhaimmillaan n. 0.50 euron kilohintaan ja ainakin Alepassa normaalihintakin on vain 0.85 euroa. Makaroni on siis parhaimmillaan halvempaa kuin siihen käytetty vehnäjauho, vaikka sitä on jouduttu työstämään melkoisesti. Energian puolesta makaronia syömällä pärjäisi yksi henkilö 50 sentillä / päivä.</p>
<div class="figure">
<b>Einesten kulutus 1966-2006</b>. Kaikkien kotitalouksien keskiarvo.
<div style="width: 700px; height: 450px; margin: auto;">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdDdmMktQcXlNb0tsZklFNXpVX21FZVE&transpose=1&headers=1&merge=ROWS&range=A1%3AI1%2CA10%3AI11&gid=0&pub=1","options":{"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2},"7":{"hasAnnotations":true}},"curveType":"","animation":{"duration":0},"lineWidth":2,"hAxis":{"title":"Vuosi","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"vAxes":[{"title":"kg / hl\u00f6","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"booleanRole":"certainty","title":"Einesten kulutus 1966-2006","legend":"right","annotations":{"domain":{}},"useFirstColumnAsDomain":true,"tooltip":{},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähde: <a href="http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5246/2008_07_julkaisu_elintarvikkeiden_kulutusmuutokset.indd.pdf">Elintarvikkeiden kulutusmuutokset
kotitalouksissa vuosina 1966–2006</a>, taulukko 2</small>
</div>
<p>Einesten kulutus on vuodesta 1971 kolminkertaistunut, jos makkaraa ei lasketa einekseksi, ja makkara mukaanlukien noussut 80%. Eineksiä syödään nykyään siis aika paljon enemmän, mutta ehkä ehkä vielä nimenomaan niin, että syömme paljon useammanlaisia eineksiä. (Makkaran ilo ei tietysti ole pelkästään se, että se on heti valmista ruoaksi, vaan myös se, että se on säilytystapa). Vuosien 1970 ja 1971 Kotiliesiä selaamalla huomaa, että einekset ovat jo hyvää vauhtia matkalla kohti kotien ruokapöytiä: mainostetaan kalakuorukkapakasteita, kehutaan lastenruokasäilykkeitä ja kerrotaan, miten jouluruuat voi helposti taikoa eineksistä, joita tosin vielä houkuttelevasti kutsutaan "teollisuusvalmisteiksi". Sävy on kannustava ja optimistinen - pian on hellan ääressä raataminen historiaa!</p>
<p>1970-luvun ja vanhemmat tulevaisuuden visiot ovat osoittautuneet suurelta osin vääriksi. Ei ole lentäviä autoja, ei ihmisen kaltaista tekoälyä, ei keinoelimiä. Yksi visio kuitenkin on toteutunut: suuret keskuskeittiöt, joista tulee ruokaa joka kotiin, niin ettei ruokaa tarvitse laittaa itse. Scifi-romaanien dystopia automaattien valitsemasta standardimuonasta tuntuu ihmisvihamieliseltä: eivät ihmiset halua syödä jonkun muun päättämää ruokaa! Siksi keskuskeittiön ruoka siis oikeassa elämässä jäähdytetään ensin ja tuodaan kauppaan, josta kukin saa valita haluamansa.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-22602302800650345122013-07-14T20:36:00.000+03:002013-07-14T20:36:00.311+03:0019. Päivä: alkoholiton vaihtoehto, kiitos<p>Sekä Mikalla että Niinalla menee myöhään töissä. Onnilla on taas päiväkotipäivän jälkeen lastenvahti.</p>
<p>Mikan (entisissä) töissä on <a href="https://www.facebook.com/media/set/?set=a.650911858268975.1073741825.202723433087822&type=3">suureelliset tuparit</a>. Avaruusteema on tuplasti tulevaisuudesta. Alkoholia olisi myös runsaasti tarjolla, mutta ei 1971 arkena juoda. Juomattomuus herättää ainakin huomiota, jos ei vähän närääkin (<a href="http://ssrn.com/abstract=1532171">Jan Heufer esitti 2009 peliteoreettisen väittämän, jonka mukaan yhtäaikainen ja asteittainen harkintakyvyn menetys auttaa luottamuksen luomisessa [InVinoVeritas]</a>, se joka ei osallistu harkintakyvyn menettämiseen on epäilyttävä).</p>
<p>Olimme alunperin rakentaneet kokeemme melko puhtaasti vuoden 1971 kotitaloustiedustelun pohjalta, ml. sen, mitä hyödykkeitä mediaanikotitalous osti. Vuoden 1971 tiedustelussa tämä tieto oli ilmoitettu vain hyödykkeiden alimmalla tasolla (esim. 'pakastekala'). Tänään Mika kävi hakemassa kirjastosta vuoden 1976 tiedustelun, jossa hankintaosuudet oli ilmoitettu myös tuoteryhmittäin. Kävipä ilmi, että kyllä kalaa syötiin melkein joka perheessä, kulutus vain jakautui suola-, tuore- ja pakastekalaan.</p>
<p>Iltaruokana syödään eilen tehtyjä jauhelihapihvejä. Niihin tuli laitettua sinappia ja ketsuppia, vaikkeivat ne vielä 1971 kuuluneetkaan mediaanikulutukseen (eivätkä edes 1976).</p>
<h2>Ruoan säilytyksestä vielä</h2>
<p>Barbara Ehrenreich kirjoittaa 'Nickel and Dimed'issa siitä, miten osa amerikkalaisista työläisistä elää kalliimmin koska ovat köyhempiä. Näillä ei ole lainkaan alkupääomaa työn perässä muuttaessaan, joten he joutuvat asumaan motellissa vuokra-asunnon sijaan, heillä ei ole varusteita suurempien ruokamäärien valmistamiseen kerralla eikä jäähdytyslaitteita näiden säilyttämiseen. Näin myös periaatteessa kohtuullisen elämän mahdollistava palkka meneekin kaikki kädestä suuhun. [NickelAndDimed]</p>
<p>Osmo Soininvaaran mielestä sama pätee nyky-Suomessa: ne, jotka tarvitsevat toimeentulotukea, eivät sillä pärjää - vaikka meidän mielestämme sen pitäisi riittää ihan hyvin [Sata-komitea, s.45] . Vuonna 2011 työttömän lapsiperheen käytettävissä oleva tulo oli 947 euroa / kulutusyksikkö, mikä on 10% enemmän kuin mediaanitulo vuonna 1971 [ToimeentuloRaportti, s. 49].</p>
<p>Ehrenreichin ja Soininvaaran kuvaukset eivät varsinaisesti vastaa vuoden 1971 mediaanielämää, vaikka tuloja olikin vähemmän. Mediaaniperhe asui vuokralla tai omistusasunnossa ja omisti sekä kattiloita, että jääkaapin. Sinänsä varakkaammilla ja maaseudulla asuvilla oli kyllä varmasti enemmän kylmäkellaritilaa kuin kaupungin työläisillä. Yksi suuri parannus ruokatalouden rationalisointiin oli myös vasta tulossa: pakastin. Mikan (silloin hyvin köyhät) vanhemmat ostivat vuoden 1971 paikkeilla ensimmäiseen asuntoonsa juuri pakastimen, johon saatiin (iso)vanhemmilta saatu ruoka-apu talteen.</p>
<p>Mika oli muuten aikonut alunperin kirjoittaa hyvin pitkälti sillä ajatuksella, että köyhyys on ainoastaan ja vain suhteellista - että vain statuksella on väliä, ei absoluuttisilla tuloilla. Tämähän on pitkään ollut 'yleisesti tiedossa': kun ensimmäisiä onnellisuustutkimuksia tehtiin 1970-luvulla <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Easterlin_paradox">Richard Easterlin väitti saaneensa selville, että tulojen kasvu ei tee ihmisiä onnellisemmmaksi, ainoastaan statuksen nousu.</a> Vaikka asia on ollut yleisesti tiedossa, ei se ilmeisesti ole totta. <a href="http://www.brookings.edu/research/interactives/2013/income-well-being">Nyt kun dataa on kerätty enemmän, on aika hyvää näyttöä siitä, että onnellisuus kasvaa (absoluuttisten) tulojen myötä, ilman kattoa.</a> Sitä elää ja oppii.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[NickelAndDimed]</dt>
<dd>Ehrenreich Barbara. Nickel and Dimed. New York : Metropolitan books, 2001.</dd>
<dt>[Sata-komitea]</dt>
<dd>Soininvaara, Osmo. Sata-komitea : miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa. Helsinki : Teos, 2010</dd>
<dt>[ToimeentuloRaportti]</dt>
<dd>Perusturvan riittävyyden arviointiraportti. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Avauksia, 4, 2011. <a href="http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/d4f9b358-3440-4894-9004-0cdfea621efe">Julkaistu verkossa.</a></dd>
<dt>[InVinoVeritas]</dt>
<dd>Heufer, Jan, In Vino Veritas: The Economics of Drinking (December 1, 2009). Ruhr Economic Paper No. 158. <a href="http://ssrn.com/abstract=1532171">Saatavana verkossa.</a></dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-54809344578478895712013-07-12T12:03:00.000+03:002013-07-12T12:03:55.388+03:0018. Päivä: eväsleivät vs.Scanburger<p>Mikalla töissä taas eväänä leipää ja porkkanaa. Tällä kertaa niillä vetääkin pidemmän korren: lähdemme Otaniemeen seminaariin työkaverin kanssa juuri lounasaikaan, hän ostaa Kampin keskuksesta Scanburgerin. Mielummin syön omia eväsleipiä.</p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinEvKgL5zyWPj5FXQP0TGuAI3UstN5wGvysmmBvODg9PfdZ0f-Gb-cJdX4uU2QXjuYMSR-CaAD0FMuPuUHiqFTMWEHYAdc7vuPs8v3L_DZE0WXfBssVzSdM7WtCwjTWZ6Rp76cvoG-JMPw/s921/evaat.jpg" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinEvKgL5zyWPj5FXQP0TGuAI3UstN5wGvysmmBvODg9PfdZ0f-Gb-cJdX4uU2QXjuYMSR-CaAD0FMuPuUHiqFTMWEHYAdc7vuPs8v3L_DZE0WXfBssVzSdM7WtCwjTWZ6Rp76cvoG-JMPw/s700/evaat.jpg" /></a></div>
<p>Seminaaritarjoamisena tulevaisuudesta aasialaisia kasviskääryleitä. Viiniäkin olisi, mutta ei 1971 sitä nautita noin vain.</p>
<h2>Asumisesta, osa 2: asuntojen hinnannousu</h2>
<p>Suhteellisen yleisesti ajatellaan, että pitkällä tähtäimellä asuntojen reaaliarvo kasvaa aina, vähintään pari prosenttia vuodessa. Edellisessä asunto-postauksessa näimme, että asumisen reaalihinta on kasvanut 70-luvulta 3.5-kertaiseksi, joka tukisi päättelyä. Rahoitusta (tai asuntoja) myyvät tahot varmasti myös haluavat ruokkia tätä ajatusta.</p>
<p>Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Yhdysvalloissa on myös yleisesti ajateltu, että asuntojen reaalihinnat nousevat. Robert Shiller on kuitenkin osoittanut, että <i>olemassaolevien, vakivarusteisten asuntojen reaalihinnat ovat nousseet viimeisen sadan vuoden aikana vain 0.2% vuodessa</i> [IrrationalExuberance]. Kun yhdysvaltalaisilta asunnonomistajilta kysytään arvonnoususta, he arvioivat sen n. kahdeksi prosentiksi. Asumiskustannukset voivat silti nousta: uusia asuntoja rakennetaan, ihmiset asuvat isommissa asunnoissa ja olemassaolevien asuntojen varustetasoon investoidaan.</p>
<p>Shillerin aineisto samojen asuntojen myyntihinnoista eri aikoina on ilmeisesti ainutlaatuinen. Ainakaan Suomesta ei ole vastaavaa kerätty. Lähimpänä on ehkä vanhojen kerrostaloasuntojen reaalinen neliöhinta (joka siis ei ota huomioon asuntoon tehtyjä investointeja). Tämä on 70-luvulta nykypäivään noussut Helsingissä n. 2% vuodessa ja koko Suomessa n. 1% vuodessa [AsuminenHelsingissä, s. 38-39].</p>
<p>Monille omistusasunto on silti hyvä sijoitus: asunto pitää arvonsa ja tuottaa asumishyötyä pari prosenttia vuodessa. Asunto on varmasti myös tyypillisin säästämisen muoto, jos vaikka sitten lainan maksamisen muodossa.</p>
<p>Vuonna 1971 omistusasunnon hankkiminen oli jonkin verran hankalampaa kuin nyt, mutta jos asunnon sai hankittua, reaalikorot olivat - korkean inflaation ja säännösteltyjen rahoitusmarkkinoiden vuoksi - jopa negatiivisia. Hankkimisen vaikeus johtui samoista syistä: korkea inflaatio söi helposti vaadittua omarahoitusosuutta (nykyäänhän asunnon voi ostaa hyvin pienelläkin omarahoitusosuudella) ja ennen rahoitusmarkkinoiden vapautumista pankissa syynättiin lainanhakijaa hyvinkin tarkkaan. Tyypillistä olikin asunnon koon vähittäinen kasvattaminen: jo ostetussa asunnossa arvo säilyy, ja siitä saa käsirahan seuraavan. Tähän oltiin totuttu jo 50-luvulla, kun laina-ajat olivat niin lyhyet, että kovin suurta kertalainaa ei voinut ottaa.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[IrrationalExuberance]</dt>
<dd>Robert J. Shiller. Irrational Exuberance (2nd edition). Crown Business. 2006.</dd>
<dt>[AsuminenHelsingissä]</dt>
<dd>Asuminen Helsingissä 1950–2004. Helsingin Kaupungin Tietokeskuksen verkkojulkaisuja, 2006/34. <a href="http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/06_11_27_vihavainen_vj34.pdf">Julkaistu verkossa.</a></dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-62559096516816901112013-07-10T20:28:00.000+03:002013-07-10T20:28:00.258+03:0017. Päivä: oma vai yhteinen?<p>Mika ja Onni käyvät rautakaupassa. Matka sujuu bussilla. Rautakauppa on Bauhaus, joka on kyllä melkoinen muutos perinteiseen suomalaiseen rautakauppameininkiin. Kun perinteiset rautakaupat on oikeastaan suunnattu ammattilaisille, jotka tietävät mitä haluavat, on Bauhaus selkeästi tarkoitettu meille amatööreille: jokaista pientäkin osaa on kaupassa esillä asennettuna tai hypisteltävänä. Mika ostaa ruuveja ja pakkelia kenkätelineen saappaita jäykistämään. Onni hypistelee runsaasti ruuveja, eivät mene ihan kaikki oikeisiin laareihin takaisin... Vuonna 1971 olisi tarpeita pitänyt varmaan tiedustella tiskin takaa lakkia kädessä pyöritellen.</p>
<p>Syödään mustaa makkaraa, myös lounaaksi, kun on töissä uuni. Onni pitää mustasta makkarasta, mutta nitriittien pelossa emme anna kovin paljon - saa nitriitöntä Vatajaa lisäksi. Illalla makkaroiden kanssa on perunamuussia. Olemme ostaneet myös lauantaimakkaraa. Se ei olekaan kovin hyvää.</p>
<p>Vappu lähestyy, on aika tehdä simaa. Mika tekee kattilallisen simaa. Vuonna 1971 simaa mainostettiin Hesarissa: 'vain 6p lasi'. Vaikea kuvitella, että nykyään kukaan tekisi simaa sen takia, että se tulee halvemmaksi kuin kaupan limsa (vaikka onhan se sitä, vuoden 1971 6p on vuoden 2013 8 senttiä, josta tulee litrahinnaksi vain n. puolet limsan hinnasta.)</p>
<!-- hesarin mainosta ei löytynyt -->
<h2>Arkielämän yksityistyminen</h2>
<p>Meidän perhe kulkee julkisilla, niin kuin aika moni muukin helsinkiläinen. Suurin osa suomalaisista kulkee kuitenkin omalla autolla.</p>
<p>Suuri muutos 1900-luvun kuluessa on ollut arkielämän yksityistyminen. Tulotason nousulla on ostettu mahdollisuus hoitaa arkiaskareet omilla välineillä, omassa tilassa: vessa, peseminen ja peseytyminen, leipominen, viihde, ja liikenne ovat siirtyneet perheen yksityiseen tilaan.</p>
<div class="figure">
<b>Arjen kulutuksen siirtyminen yksityiseen tilaan</b>
<div style="width: 700px; height: 450px; margin:auto; ">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdDBQWFg1MW9uYURFUVd1aDVvTEFJdXc&transpose=0&headers=1&range=A1%3AF17&gid=0&pub=1","options":{"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2},"2":{"pointSize":2},"3":{"pointSize":2},"4":{"pointSize":2}},"curveType":"","legendTextStyle":{"color":"#222","fontSize":"10"},"animation":{"duration":0},"lineWidth":2,"hAxis":{"useFormatFromData":true,"title":"Vuosi","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"vAxes":[{"useFormatFromData":true,"title":"Oma, osuus kotitalouksista","minValue":null,"logScale":false,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"logScale":false,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"booleanRole":"certainty","title":"Arjen palvelut omassa taloudessa, 1950-2006","interpolateNulls":true,"legend":"right","useFirstColumnAsDomain":true,"tooltip":{},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähteet: [KotitalouksienKulutus-1985-2006, s. 252],
[<a href="http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/06_11_27_vihavainen_vj34.pdf">AsuminenHelsingissä</a>, s.34],
Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Tulot ja kulutus/Kotitalouksien kulutus, [Kotitaloustiedustelu71-3, s. 134], [Kotitaloustiedustelu76-2]
</small>
</div>
<p>Yo. kaaviosta näkee, että suuri osa yksityistymisestä oli jo tapahtunut vuonna 1971. Ainoastaan auto ei vielä ollut mediaaniperheellä käytössä. Autoa eivät ehkä kaikki olekaan koskaan hankkimassa, kasvu on taittunut jo 2000-luvun alkupuolella.</p>
<p>Tästä voisi spekuloida myös huonosti sujuvan liikenteen aiheuttaman raivon: auto on hankittu sitä varten, ettei tarvitse välittää muista ihmisistä liikkuessa, mutta liikenneruhkassa joutuukin taas muiden armoille.</p>
<p>25% Helsingin työläiskotitalouksista käytti näköjään vielä jaettua pesuhuonetta. Tämä kertonee jotakin kaupungin asuntokannasta. Uusiin asuntoihin rakennettiin jo vähintään kylpyhuone. Kotilieden (Nro 3/1970) jutussa listataan uuden rivitaloasunnon miinuspuoleksi oman saunan puuttuminen. Jännää muuten, että samassa jutussa kerrotaan, miten "eteisen ja hallin katon laskeminen ja vuoraaminen tummaksi käsitellyllä laudoituksella lisää tilan tuntua". Tähän on ehkä pakko vielä palata.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[KotitalouksienKulutus-1985-2006]</dt>
<dd>Ahlqvist Kirsi ja Ylitalo Marko (toim.). Kotitalouksien kulutus 1985-2006. Helsinki : Tilastokeskus, 2009.</dd>
<dt>[AsuminenHelsingissä]</dt>
<dd>Asuminen Helsingissä 1950–2004. Helsingin Kaupungin Tietokeskuksen verkkojulkaisuja, 2006/34. <a href="http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/06_11_27_vihavainen_vj34.pdf">Julkaistu verkossa.</a></dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu71-3]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 3, Kotitalouksien tulot ja tulojen jakaantuminen. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55). <a href="https://docs.google.com/file/d/0B5SNB3yvOKmQT2V2V0MxelBPZDg/edit?usp=sharing">Taulukko-osat jaettuna</a></dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu76-2]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1973. Osa 2, Kulutusmenot väestöryhmittäin - Kestokulutushyödykkeiden omistus. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1979.</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-79993657975310169532013-07-08T16:28:00.000+03:002013-07-08T16:28:00.082+03:0016. Päivä: asumisestakin viimein<p>Niinalla ja Onnilla on kotipäivä. Lounaalla edellisen päivän jauhelihakastike taipuu munakkaan täytteeksi, mutta illalla saadaankin yllättäen kutsu naapurin ruokapöytään: kookosmaitoon tehtyä kana-vihanneswokkia valmiista pakastekasvissuikaleista ja valmiiksi suikaloidusta kanasta sekä riisiä. Suunnilleen tällaista on 2000-luvun lapsiperheen perusruoka siinä missä läskisoossia kului vuonna 1971. Mikalla on eväänä - kuinkas muutenkaan - makkaravoileipiä ja porkkanaa.</p>
<p>Niina käy Onnin kanssa päivällä kaupungilla ostamassa lipun konserttiin. 58 euroa! No, kerran kuukaudessa on varaa tuollaiseen (kotitalouden kuukausivirkistysbudjetti on 123 euroa). Kampin keskuksen läpi kulkiessa on ulkopuolinen olo, kun ei voi käydä ostoksilla tai kahvilla. Melkein odottaa vartijoiden heittävän kohta pihalle turhaan maleksimasta. Onni ei taaskaan saa ruokakaupasta himoitsemiaan herkkuja, mikä kiristää (kaikkien) hermoja entisestään.</p>
<p>Mika on pitkään töissä. Illalla kootaan toimistolla IKEA-huonekaluja. Mikan entinen työkaveri muuten kertoi, että yksi suuri syy osissa tuleviin huonekaluihin on (kuljetus- ja varastointikustannusten lisäksi) se, ettei niitä kolhi ovenpieliin :-).</p>
<h2>Asumisesta, osa 1: asuntojen koko ja asumismenot</h2>
<p>Olemme jo pariin kertaan luvanneet kertoa asumisesta, aloitetaan nyt sitten edes.</p>
<div class="figure">
<b>Asuminen: työntekijätalouksien reaaliset asumismenot ja asumismenojen osuus kokonaismenoista; kaikkien asuntojen pinta-ala/hlö 1960-2006</b>. Vuonna 1960 asuntojen keskikoko/hlö oli 14.3 neliömetriä, vuonna 1970 18.9 ja vuonna 2010 39.1 neliömetriä. Vuonna 1971 asuntomenojen osuus oli 18.8% ja vuonna 2005 25.3%. Huom: asuntojen koko on kaikkien kotitalouksien keskiarvo, mutta menot ovat työntekijätalouksista. Valitettavasti pinta-alatietoja on alettu kerätä tarkemmin vasta 1990-luvulla. Pinta-alatietoja on interpoloitu kotitaloustiedusteluiden vuosille.
<div style="width:700px; margin: auto;">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdE50QTdZWTlmSHJBc0NiOHFCdjktTEE&transpose=0&headers=1&range=L1%3AO11&gid=0&pub=1","options":{"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"vAxes":[{"title":"Indeksi (1971 = 100)","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"logScale":false,"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"logScale":false,"maxValue":null}],"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2},"2":{"pointSize":2}},"title":"Asumismenot ja asuntojen pinta-ala/hl\u00f6 1960-2006","curveType":"","booleanRole":"certainty","animation":{"duration":500},"legend":"right","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"hAxis":{"title":"Vuosi","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähteet: pinta-alat:; Väestö ja asuminen 1950-1980, Suomen virallinen tilasto VI:C106, Väestö- ja asuntolaskenta 1980 osa XVII, Tilastokeskus, Helsinki, 1983; Tilastokeskus, Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Asuminen/Asunnot ja asuinolot; menot:; Sosiaalinen Aikakauskirja, 1961 (9--10), s 374; Kotitaloustiedustelu 1966, osa II, s. 101, 103, 125; Kotitaloustiedustelu 1971, osa I, s. 20; Kotitaloustiedustelu 1986, osa I, s. 39 ja 51; Kotitaloustiedustelu 1981, osa, liite 2, s.17 ja 31; Kotitaloustiedustelu 1985, s. 17; Kotitalouksien kulutus 1985-2006, s.224-225; indeksi:; Tilastokeskus, Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Hinnat ja kustannukset/Kuluttajahintaindeksi. <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdE50QTdZWTlmSHJBc0NiOHFCdjktTEE&usp=sharing">Kaavion tiedot tuotuna Google Spreadsheettiin.</a></small>
</div>
<p>Suuri osa tulojen kasvusta on laitettu asumiseen. Asuntojen koko per hlö on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1971 nykypäivään. Asuntomenojen osuus on kohonnut vain 35 % (7 %-yksikköä). Asumisen reaalihinta on noussut aika paljon enemmän: asumismenot ovat nousseet 3.5 -kertaisiksi. Asuntojen varustetaso ja asumismukavuus ovat varmasti kyllä parantuneet myös.</p>
<p>Kerrome lisää asumisesta myöhemmin.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-19899582393284051992013-07-06T20:37:00.000+03:002013-07-06T20:37:00.041+03:0015. Päivä: emme lajittele jätteitä
<p>Mika oli tänään pidempäään töissä. Niina teki kotona perinteistä jauhelihakastiketta ja keitettyjä perunoita, joita Mika myös sai lämmittää pannulla kotiin tultuaan. Perussoossi olikin ihan hyvää, ja varsinkin Onni söi sitä onnellisena. (Sillidieetin jälkeen kaikki maistuu hyvälle, tulkitsee Niina.) Ja sitten me taas vähän tiskattiin...</p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7RhMb6fgvalHxr3wwhPAuVaWYAG86CphzDvzBLQ9m_X-3TtRTuJjPbGJEkyQAjEXC_-LHav6I2vBsLKV9eY_LVwLr5H0qu9xHVXsiKwXVKag1vUbYwQFVOw_8236KKXJQG7xVI_xNOB2i/s1600/IMG_9426.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7RhMb6fgvalHxr3wwhPAuVaWYAG86CphzDvzBLQ9m_X-3TtRTuJjPbGJEkyQAjEXC_-LHav6I2vBsLKV9eY_LVwLr5H0qu9xHVXsiKwXVKag1vUbYwQFVOw_8236KKXJQG7xVI_xNOB2i/s640/IMG_9426.JPG" /></a></div>
<p>Päivällä 1971-arjesta oli kyllä vähän lipsuttu. Niina kävi syömässä lounaan ravintolassa, ja maksoi siitä huimat 9 euroa. Lounastreffeistä oli sovittu jo ennen vuotta 1971, eikä ravintolaan voi ottaa omia eväitä.</p>
<h2>Jätteistä ja lajittelusta</h2>
<p>1971 ei tunnettu vielä biojätettä eikä energiajaetta. Meilläkin siis aletaan mättää kaikki roskat samaan säkkiin. Niinasta tuntuu pahalta. Kierrättäminen ja lajittelu muodostavat näköjään ison osan siitä "kunnon ihmisen hyvästä elämästä", jota toivoisi elävänsä. Perunankuorien syytäminen sekajätteen sekaan tuntuu mahdottoman likaiselta. Saman tien voisi kuseskella nurkkiin. Jätettä tulee ainakin silmämääräisesti kyllä vähemmän kuin vuonna 2013, kun tähteet käytetään paljon tarkemmin eikä osteta ylimääräistä. Valitettavasti emme tajunneet punnita roskapusseja, joita yön pimeydessä ympärillemme häpeilevästi vilkuillen kiikutimme pihan perälle. </p>
<p>Jätteiden lajittelu ja lajittelemattomuus herättävät helposti suuria tunteita (<a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/60122-biojate-kuumensi-tunteet-ihmisia-alkaa-vituttaa">Ex ibita</a>, <a href="http://terhikoulumies.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143020-vetta-ei-tarvitsekaan-saastaa-eika-jatteita-vahentaa">Ex ibitb</a>, <a href="http://www.yle.fi/mot/mb050321/kasikirjoitus.htm">Ex ibitc</a>). Virallisesti koko EU on sitoutunut <a href="http://ec.europa.eu/environment/waste/">'vähentämään, uudelleenkäyttämään ja kierrättämään'</a>. Tavoitteet ovat osittain varsin kovia, esimerkiksi biojätettä ei käytännössä pitäisi videä kaatopaikalle enää ollenkaan vuoden 2015 jälkeen (<a hreg="http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130331">VN asetus 331/2013, 28§</a>). Keskustelussa on usein mukana moraalista närkästymistä, puolin ja toisin. Kierrätys ei ole vain kotitalouden hoitoa, vaan moraalinen kannanotto.</p>
<p>Jätteenlajitteluun on eri ihmisillä eri syitä, mutta ympäristönsuojelullisesti varmaan kolme tärkeintä kategoriaa ovat: 1) luonnonvarojen säästäminen, 2) kasvihuoneilmiön hidastaminen ja 3) kaatopaikkojen ja muun loppukäsittelyn ympäristöhaittojen estäminen. Siitä miten nämä tavoitteet oikeasti toteutuisivat ollaan, perustellustikin, erimielisiä. Kasvihuoneilmiön voi tietysti nähdä osana luonnonvarojen loppumista - elinkelpoisen maan loppumisena - mutta sen globaalista luonteesta johtuen siitä keskustellaan pitkälti erikseen.</p>
<p>Luonnonvarojen loppumista <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Malthusian_catastrophe">pelkäsi jo Malthus aikoinaan</a>. Idea oli yksinkertainen: uuden viljelymaan raivaaminen kasvattaa ruoantuotantoa vain lineaarisesti, kun taas väestö kasvaa eksponentiaalisesti, joten jossain vaiheessa väestön tarpeet ylittävät tuotannon ja joudutaan nälänhätään. Globaalia nälänhätää ei kuitenkaan tullutkaan. Suurin yksittäinen vaikutus oli <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Green_Revolution">vihreällä vallankumouksella</a>, joka kolminkertaisti monien viljelykasvien tuotannon hehtaarilla 40 vuodessa. Nälkäisten määrä maailmassa onkin vähentynyt sekä absoluuttisesti, että suhteellisesti 1960-luvulta lähtien (Ks. <a href="http://files.hungerreport.org/reports/2011/hunger-2011.pdf">2011 Hunger Report</a> ja <a href="http://www.fao.org/hunger/en/">FAO:n Hunger Portal</a>; huomaa erityisesti, että jossain vaiheessa arvioitiin nälän kasvaneen talouskriisin aikana 2008-2010, mutta lopullisten lukujen mukaan näin ei käynytkään.)</p>
<p>Yleisemminkin, tarvitsemiemme luonnonvarojen saatavuutta näyttäisi tällä hetkellä dominoivan muutama perustrendi: 1) innovaatiot perustuvat ihmisten yhteistyöhön, ja yhteistyö kasvaa nopeammin kuin populaatio, varsinkin kaupungeissa (<a href="http://www.nature.com/nature/journal/v467/n7318/abs/467912a.html">Bettencourt, Luis, and Geoffrey West. "A unified theory of urban living." Nature 467.7318 (2010): 912-913.</a>), 2) käytettävissä olevat varat riippuvat enemmän innovaatioista, kuin fyysisistä resursseista ja 3) markkinataloudessa tarjonnan väheneminen ei johda puutteeseen, vaan hinnannnousuun, joka johtaa kulutuksen siirtymiseen muihin tuotteisiin (emme enää käytä valasöljyä emmekä guanoa). Hinnannousu pelottaa tietysti esim. siinä tapauksessa, että ruoan hinta nousee osan ihmisistä ulottumattomiin. Esimerkkinä resurssien käyttäytymisestä on <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Simon%E2%80%93Ehrlich_wager">Julian Simonin ja Paul Ehrlichin kuuluisa vedonlyönti 1980 siitä, että raaka-aineiden hinnat tulevat nousemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana</a> (juurikin resurssien loppumisen takia). Hinnathan eivät siis nousseet.</p>
<p>Kasvihuoneilmiötä eivät kirjoittajat epäile, vaikka jonkin verran siitäkin saatetaan kiistellä. Hiili- ja metaanijalanjäljen vähentäminen hidastaa kasvihuoneilmiötä. Kulutuksen vähentäminen, joka johtaa myös jätteiden vähenemiseen, pienentää jalanjälkeä. Valitettavasti kaikki jätteenlajittelu ei jalanjälkeä pienennä: esimerkiksi kotitalouksista neljällä eri kerralla tapahtuva jätteen hakeminen luultavasti aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin lajittelulla säästetään (onneksi vähitellen on tullut jäteautoja, jotka saavat haettua useamman jakeen kerrallaan), samoin <a href="http://yle.fi/uutiset/selvitys_biojatteen_erittely_ei_kannata/5628701">biojätteen poltto tuottaa vähemmän kasvihuonekaasuja kuin (huonosti onnistunut) kompostointi</a>, ei myöskään ole itsestäänselvää, että esim. maitotölkkien peseminen, erikseen kuljettaminen, taas peseminen ja eri materiaalien irroittaminen tuottavat vähemmän hiilidioksidia kuin uusien purkkien tuottaminen. Koska jalanjäljen oikea mittaaminen on melkein mahdotonta, saatetaan sitoutua voimakkaastikin sellaisiin prosesseihin, jotka kuulostavat hyvältä, mutta eivät auta. Kunnollinen hiilivero siirtäisi informaation hinnoissa automaattisesti.</p>
<p>Jared Diamondin 'Collapse: How Societies Choose to Fail or Succeed' on muuten erittäin hyvä kuvaus siitä, miten eri yhteisöt ovat eri aikoina kuluttaneet loppuun ympäristönsä. Pääsiäissaarelaiset kaatoivat kaikki puut, niin etteivät voineet enää rakentaa veneitä kalastaakseen; Kaksoisvirranmaan viljelymaa suolattiin kasteluvesillä käyttökelvottomaksi. Selvästi on täysin mahdollista tuhota kokonaisen kansan elinympäristö.</p>
<p>Kaatopaikkojen välittömien ympäristöhaittojen kannalta nykyään tärkeintä lienee ongelmajätteiden pitäminen pois kaatopaikoilta, joka taas ei tyypillisesti ole keskustelunaihe. Monesta lienee itsestäänselvää, että ongelmajätteet täytyy hoitaa erikseen, ja monet (osittain varmaan samatkin tyypit) eivät siihen jaksa vaivautua, mutta keskustelua tämä harvoin herättää, paitsi ehkä joskus energiansäästölampuista. Sen sijaan jätteiden polttoon asia liittyy Suomessa läheisesti. Ruotsissa ja Tanskassahan oikeastaan kaikki sekajäte poltetaan energiaksi, siinä määrin, että Ruotsi ainakin tuo jonkin verran jätettä maahan. Suomessa vihreän liikkeen ensimmäisiä isoja voittoja oli <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyl%C3%A4saaren_j%C3%A4tteenpolttolaitos">Kyläsaaren dioksiinia levittäneen jättenpolttolaitoksen sulkeminen</a>. Jätteenpolton estäminen on tämän jälkeen ollut pitkälti periaatekysymys, eikä polttolaitoksille ei Suomessa ole käytännössä irronnut lupia.</p>
<p>Tällä hetkellä käydään <a href="https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/Uutisarkisto/2013/Pääkaupunkiseudun%20kodeista%2019%20miljoonaa%20kiloa%20ruokaa%20kaatopaikalle%20%20–%20osaa%20pakkauksista%20ei%20edes%20avata">kovasti keskustelua ruokajätteistä</a>. HSY:llä on <a href="http://www.hsy.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/2013/Sivut/HSY_tarjoaa_apua_ruokajatteen_maaran_vahentamiseksi.aspx">'Fiksu vähentää jätettä'</a> -kampanja (moraalinen ote näkyy taas, se joka ei vähennä jätettä on siis tyhmä). Vuoden 1971 näkökulmasta ruoan heittäminen roskiin heijastaa kahta suurta muutosta elämässä: on ensinnäkin varaa heittää osa ostoksista roskiin ja toiseksikin elämä on paljon joustavampaa: kotona voi olla tuorettakin ruokaa varalla, jo ostettua ruokaa ei ole pakko syödä jos ei teekään mieli, ja suunnitelmia voi vaihtaa suuntaan ja toiseen.</p>
<p>Kotitalouksien jätteidenlajittelun tärkeyttä syö ikävästi se, että <a href="http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php?title=File:Waste_generation,_2008_(1_000_tonnes).png&filetimestamp=20111122082126">kotitalouksien osuus Suomen jätteistä on vain 2%</a>.</p>
<p>Mitenkäs sitten 1971? <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierr%C3%A4tys">Wikipedian mukaan paperia on Suomessa kierrätetty 20-luvulta lähtien</a>. Mikakin muistaa, että vielä 1983 kerättiin kouluun paperia varanhankintamielessä, eli sen suhteellinen arvo oli melko korkea. Lasipulloja alettiin kerätä uudelleenkäytettäväksi 50-luvulla (<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Palpa">taas Wikipediasta</a>). Biojätteen kerääminen <a href="http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/03ae528049d0a722ad68fdcb1c817504/Teemakatsaus_1_2012.pdf?MOD=AJPERES&CACHEID=03ae528049d0a722ad68fdcb1c817504
">alkoi Helsingissä 1993</a>. Kierrätettiin paperia siis ehkä, lasipulloja varmaankin, biojätettä ei kaupungissa. Maaseudulla varmaan kompostoitiin jonkun verran, mutta saatettiin vain myös pitää omaa sekatunkiota. Kaupunkitaloissa saattoi olla jätekuilu ja uuni, jossa talon jätteillä tuotettiin lämpöä.</p>
<p>Vuosi 1971 oli saastumiseen heräämisen aikaa. Palaamme teemaan vähän myöhemmin.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-20761460749426949872013-07-04T14:17:00.000+03:002013-07-04T14:17:00.557+03:0014. Päivä: reikiä saappaisiin<p>Teemme herkkuaamupalaa: amerikkalaistyyppisiä paksuja lettuja, voisulaa, siirappia, pekonia, banaania, appelsiinia ja kahvia. Kaikki ainekset kuuluivat vuoden 1971 tavalliseen ruokavalioon, mutta ei ehkä tällaisena yhdistelmänä. Suosittelemme lämpimästi, Onnikin suosittelee.</p>
<!-- aamupalakuvat eivät olleet nättejä, aina fokuksessa kermapurkki ja muusta ei oikein saa selvää -->
<p>Lounaaksi paistamme uudelleen suolasilliä samalla reseptillä kuin eilenkin, mutta nyt yön yli liotettuna. Liotettukin silli on vielä aika ärhäkkää. Nyt suolansietoraja kulkee Niinan ja Mikan välissä: Mikan mielestä ruoka on jo ihan hyvää, Niinan mielestä edelleen tappavan suolaista. Lounasvieraaksi pöllähtävät mummu ja pappa, jotka eivät uskalla kritisoida tarjottua ruokaa. Sillin kanssa tarjolla kuoriperunoita, porkkanaraastetta, leipää ja juustoa.</p>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuwcLKTKUjvSNV1-ATb9jBvsXoocXnLIvnHLY8oRszbBypx8OxO1HkAtB0DsPRfEpX8JDLNuWCpUplJIZLCsdMgHx8KqwcjLSn56MOJqNLsOvuwF4C1uz8nvg3zlV-XcKLLYHAbDfxSyQN/s1600/kenka%CC%88teline.jpg" imageanchor="1" style="float: right; padding: 10px;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuwcLKTKUjvSNV1-ATb9jBvsXoocXnLIvnHLY8oRszbBypx8OxO1HkAtB0DsPRfEpX8JDLNuWCpUplJIZLCsdMgHx8KqwcjLSn56MOJqNLsOvuwF4C1uz8nvg3zlV-XcKLLYHAbDfxSyQN/s400/kenka%CC%88teline.jpg" /></a>
<p>Mikalla on ollut työn alla kenkänaulakko Onnille. Naulakossa kengät laitetaan vanhojen saappaiden varsiin. Aurinkoisena päivänä on mukava askarrella pihalla. Aikomuksena oli kiinnittää saappaat narulla tai nippusiteillä, niin että niitä voisi käyttää vielä saappainakin. Tämä ei toimi: kiinnityksestä tulee liian löysä. Sen sijaan saappaiden pohjaan porataan reikä ja kiinnitetään ruuvilla ja mutterilla. Saappaat maksoivat kirppiksellä 1--5 euroon pari, mutta käyttökelpoisten saappaiden tuhoaminen hauskemman naulakon vuoksi ei ehkä olisi ollut harkittavissa 1971. (Naulakkoprojekti on alkanut jo ennen 1971-kuukautta).</p>
<h2 style="clear:both;">Toisen viikon tilinpäätös</h2>
<h3>Mietteitä</h3>
<p>Toisen viikon jälkeen alkaa tuntua, että jotain ymmärrystä kulutuksen eroista on syntynyt:</p>
<ul>
<li>Vuonna 2013 Internet dominoi mediakulutusta ja tiedonhakua. Kun Mikan mieleen tulee kiinnostava kysymys, on läppäri seuraavassa hetkessä jo sylissä ja googletulokset ruudulla. Internetissä olevista asioista on mielettömän paljon helpompi ottaa selvää kuin niistä, jotka eivät ole. Asioita, joita ei löydy internetistä, ei tunnu löytyvän oikein mistään. Yritimme esimerkisi etsiä tietoa vuotta 1966 edeltävästä kulutuksesta. Sitä löytyi vain hyvin heikosti luetteloidusta Sosiaalisesta aikakauskirjasta, joka on kyllä olemassa Tilastokeskuksen kirjastossa, mutta jonka olemassaolo ja sijainti ilmenee vain kirjaston pahvikortistosta.</li>
<li>Melkein kaikki asiat järjestyvät vuonna 2013 helpommin ja nopeammin. Lähes kaiken saa hoidettua 24/7 netissä. Ruoan voi ostaa kaupasta tai ravintolasta valmiina. Valokuvat saa käyttöön heti digikamerasta. Pyykin ja astiat pesee kone (ja auton, jos sellainen on). Puutyökalut käyvät sähköllä. Elokuvia ja tv-ohjelmia voi katsoa silloin, kun itse haluaa, eikä niiden vuoksi tarvitse aikatauluttaa päiväänsä. Kännykällä voi viestiä muuttuneita suunnitelmia. Tämäkin tuntuu joskus myös ahdistavalta - kun kaikki suunnitelmat voi jättää viimetinkaan, näin myös tehdään.</li>
<li>Asuntojen koko on kaksinkertaistunut. Mekin asuisimme vuonna 1971 35 neliön, eikä 70 neliön asunnossa. Asuminen on suurempi teema, johon palaamme tarkemmin.</li>
<li>Ainakin löytämiemme tilastojen ja tutkimusten valossa kulutus 1971 oli todella paljon kapeampaa. Ruoassa, palveluissa, viihteessä ja tavaroissa on nykyään paljon enemmän valinnanvaraa. Emme enää todellakaan elä yhtenäiskulttuurissa, emmekä päivästä toiseen samalla tavoin.</li>
</ul>
<h3>Raha ja menot</h3>
<div class="figure">
<b>2. viikon tilinpäätös, pääryhmät</b>
<iframe width='580' height='280' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=1&range=A1%3AD12&output=html'></iframe>
<small>Tässä on nyt todelliset asumismenot korvattu budjetoiduilla. Emme muuttaneet kokeen vuoksi pienempään kämppään. Palaamme asumiseen ja asumismenoihin myöhemmin.</small>
</div>
<p>Toisella viikolla budjetti jo melkein piti. Ylitys on lähinnä lastenhoitopalveluissa.</p>
<div class="figure">
<b>2. viikon tilinpäätös, ruoka ja juoma</b>
<!-- tän leveydessä täytyy tyhmästi olla paljon ylimääräistä, kun muuten se säätää sarakeleveyksiä ja rivittää nimekkeet -->
<iframe width='700' height='700' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=2&range=A1%3AD37&output=html'></iframe>
</div>
<p>Karkkia tuli ostettua vähän enemmänkin kuin 1971 :-). Samoin hedelmiä, juureksia ja vihanneksia. Makkaran olimme tällä viikolla vaihtaneet muihin herkkuihin.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-14257895280002167712013-07-02T09:13:00.000+03:002013-07-02T09:13:09.606+03:0013. Päivä: suolasilliä<p>Aamupalalla saa eilen tehtyä italiansalaattia. Nam.</p>
<p>Vuoden 1957 Kotiruoka -kirjassa on paljon lämpimiä silliruokia, joita Mika haluaa kokeilla. (Täysin samat reseptit löytyvät myös Bonnierin keittokirjasta, tosin hieman paremmin selostettuina). Ostamme kevytsuolattua silliä, jota Mika paistaa leivitettynä. Resepteissä on puhuttu vaihtelevasti siitä, minkä verran suolasilliä pitää liottaa ennen syömistä. Oletamme, että kevytsuolaus tarkoittaa, että silli on valmista syötäväksi sellaisenaan. Ei se ihan ollut - ruoka on niin suolaista, että vain Onni syö sitä mielellään. Voi tosin olla, että "liian suolaisen" -raja ei ole nykyään sama kuin 70-luvulla. Päätämme liottaa toisen sillinpuolikkaan yön yli.</p>
<table border="0" class="figure">
<tr>
<th colspan="2" align="left">Paistettu silli</th>
</tr>
<tr>
<td valign="top" width="40%">
<p>
<ul>
<li>4 pientä silliä</li>
<li>1 dl vehnäjauhoja</li>
<li>1 vatkattu muna</li>
<li>1 dl korppujauhoja</li>
<li>2 rkl margariinia tai voita</li>
<li>2 dl kermamaitoa</li>
</ul>
</p>
</td>
<td valign="top" width="60%">
<p>Liota sillit ja kuivaa. Käytä ensin jauhoissa, sitten munassa ja viimeiseksi korppujauhoissa.</p>
<p>Paista nopeasti pannulla rasvassa kullanruskeiksi.</p>
<p>Laita sillit vadille. Kuumenna kermamaito pannulla ja kaada sillien päälle.</p>
</tr>
</table>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNYUXCuyLXqkBtZccmh-_rjV3JCmrHfXa45tNzKcsryFSK4-2VuGDbwXhDDb6VtMsfPtkcYyk627pcecwARDasfqRQsNh6dQcWKJNKHj7heCfLHVu3J5eg3JU9edfEAi6HVC3csZIvc0xA/s1600/IMG_0004.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNYUXCuyLXqkBtZccmh-_rjV3JCmrHfXa45tNzKcsryFSK4-2VuGDbwXhDDb6VtMsfPtkcYyk627pcecwARDasfqRQsNh6dQcWKJNKHj7heCfLHVu3J5eg3JU9edfEAi6HVC3csZIvc0xA/s640/IMG_0004.JPG" /></a>
<p> Suolasillin ohje löytyy vuoden 1957 Kotiruoasta kohdasta 'Aamiaisruokia'. Ainakin sillä verenpaineen saa kivasti ylös heti aamusta.</p>
<p>Niina ja Onni käyvät kaupparetkellä ostamassa jäätelötuutit, Jättikset. Jättiksiäkään ei oikeasti vielä 1971 ollut, vaan ne tulivat markkinoile 1979. Valiolta sai 1971 jo vanilja-, mansikka- ja suklaajäätelöä sekä Trio:a, jossa oli kaikkea kolmea. Lisäksi mainoksissa mainitaan ehkä hiukan yllättäen tiikerijätski sekä kaksi sellaista makua, joita kumpikaan kirjoittajista ei muista: carmen ja casino. Kuulostavat jotenkin paheellisilta. Muistaako joku, miltä maistuivat? "Tulkaa nyt kotiin jäätelön kanssa!" oli ilmeisesti toimiva mainoslause vuonna 1970.</p>
<h2>Säilytyksestä ja kaupoista</h2>
<p>Automarkettien pahuudesta ja ihanien pikkukauppojen kuolemasta on puhuttu paljon ja kauan. Vuoden 1970 Kotiliesissä käydään keskustelua siitä, millä pikkukaupat saadaan säilymään (ehdotuksena mm. erikoistuminen). Mika muistaa koulussa 80-luvun lopulla aineaiheena pikkukaupat vs. marketit. Jos haluaa seurata nykykeskustelua, voi tehdä vaikka suomi24-sivustolla haun automarket-sanalla. Isoja marketteja sekä kauhistellaan että puolustetaan, mutta kauhistelijat ovat suuremman moraalisen närkästyksen vallassa.</p>
<p>Suolasilli on varmasti hyvä esimerkki tuotteesta, joka kuvaa säilytysmahdollisuuksien kehittymistä. Jääkaappi, kylmäketju ja myöhemmin pakastin tekivät suolasillin tarpeettomaksi. Varsinkin lämpimät suolasilliruoat ovat hyvin kaukaista historiaa - jonkin verran silliä syödään vielä kylmänä suolapalana rosollissa tai perunan kanssa. Paistettu kala on joko tuoretta tai pakastettua.</p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdq5itOON99h2w_gtfiwq1TRXARQV-fj69J5IHiPQLWPswkNBpOB_w_Cn8LRjmbJJfKI9A4Z-Pig331wEGBqcSevVM03a1sQuCFWyvq4XFJ1Z8yqtSR-hjNw2qJn99O5J6T1RRfYnWuTQ1/s1600/IMG_9205.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdq5itOON99h2w_gtfiwq1TRXARQV-fj69J5IHiPQLWPswkNBpOB_w_Cn8LRjmbJJfKI9A4Z-Pig331wEGBqcSevVM03a1sQuCFWyvq4XFJ1Z8yqtSR-hjNw2qJn99O5J6T1RRfYnWuTQ1/s700/IMG_9205.JPG" /></a></div>
<p>Mikan teoria on, että korttelikaupankin tappoi jääkaappi. Niin kauan kun maito säilytettiin kaupungissa ikkunanraossa, oli välttämätöntä käydä kaupassa joka päivä, ja tärkeää, että kauppa oli hyvin lähellä. Maitoahan suomalaiset juovat päivittäin, ja varsinkin lapsiperheissä sitä kuluu paljon. Se, että maito säilyi edes muutaman päivän jääkaapissa, mahdollisti ostosten rationalisoinnin. Kyllähän kaupassakin nimittäin skaalaetu toimii: suuremmissa yksiköissä on halvemmat hinnat. Suurta muutosta kuvaa esim. se, että vuonna 2012 kotitaloudet käyttivät (reaalisesti) vähemmän rahaa elintarvikkeisiin kuin vuonna 1971, vaikka kun valinnanvara ja varmaan monessa asiassa laatukin on parantunut hurjasti. Monien elintarvikkeiden reaalihinta on tippunut, tosin ei kaikkien:</p>
<div class="figure">
<b>Eräiden elintarvikkeiden suhteellisia hintoja 1968-2010. </b> Hinnat on suhteutettu ensin elinkustannusindeksiin ja sitten jokainen erikseen indeksoitu niin, että vuoden 1971 tammikuun hinta on 100.
<div style="width: 900px; height:700px">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdDI3eGhXS1NKTUI1Mlk0Wkt3bF9WTHc&transpose=0&headers=1&merge=COLS&range=A1%3AA467%2CBG1%3ABG467%2CM1%3AM467%2CR1%3AR467%2CU1%3AU467%2CAA1%3AAA467%2CAX1%3AAX467%2CBA1%3ABA467&gid=1&pub=1","options":{"vAxes":[{"title":"Left vertical axis title","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"titleTextStyle":{"fontSize":16},"displayAnnotations":true,"title":"Chart title","booleanRole":"certainty","animation":{"duration":0},"displayRangeSelector":false,"displayZoomButtons":false,"hAxis":{"title":"Horizontal axis title","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"wmode":"opaque","width":900,"height":700},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"AnnotatedTimeLine","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähteet: 1) tuotteiden hintatiedot (c) Tilastokeskus (saatu henkilökohtaisena tiedonantona), 2) Elinkustannusindeksi, (c) Tilastokeskus, <a href="http://193.166.171.75/Dialog/varval.asp?ma=050_khi_tau_105_fi&ti=Elinkustannusindeksi+1951%3A10%3D100&path=../Database/StatFin/hin/khi/&lang=3&multilang=fi">Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Hinnat ja kustannukset/Kuluttajahintaindeksi</a>. <a href="https://docs.google.com/file/d/0B5SNB3yvOKmQa1ltU1ZFVU5xRUk/edit?usp=sharing">Hintatiedot ja elinkustannusindeksi yhdistettynä Excel-taulukkona</a>. <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdDI3eGhXS1NKTUI1Mlk0Wkt3bF9WTHc&usp=sharing">Kaavion tiedot Google Spreadsheettina.</a> Kaavioon on valittu elintarvikkeita, joista hintatietoja on koko jaksolta, mutta näistäkään hinnat eivät vastaa aivan samaa tuotetta, joka saattaa näkyä hyppäyksinä - caveat lector.</small>
</div>
<p>Kirjoittajat eivät ainakaan täysin ymmärrä ruisleivän ja perunan hintakehitystä. Molempien hintaa tietysti säännösteltiin. Leipää alettiin leipoa vähemmän kotona. Ruisleivän ja vehnäleivän hinnat ovat käyttäytyneet samankaltaisesti (vehnäleipää ei ole kaaviossa, mutta voitte katsoa taulukosta). Perunan laadun väitetään parantuneet 1970-luvulta. Tietääkö joku lukijoista enemmän? (ja miksei Suomen Taloushistoriaa ole kirjoitettu lisää vuoden 1983 jälkeen?)</p>
<p>Muutama selvempi huomio kaaviosta tulee mieleen: 1) Ainakaan mikään näistä hinnoista ei ole erityisesti noussut vuoden 2002 alussa euroon siirryttäessä, niin kuin aina silloin tällöin epäillään. 2) Perunan hinta vaihtelee voimakkaasti vuodenajan mukaan (niin kuin banaaninkin), mikä tekee muistinvaraisesta hintojenvertailusta hankalaa (sama pätee suureen osaan vihanneksista, vaikkapa kukkakaaliin). 3) Perunan hinnassa on myös muuta vaihtelua vuodesta toiseen - peruna on herkkä säälle, sateinen kesä voi pilata suuren osan satoa.</p>
<p>Kokeemme toiseen viikkoon tuli siis tehtyä moka, joka liittyy elintarvikkeiden hintaan. Vuonna 2013 mediaaniperhe kuluttaa hieman vähemmän rahaa elintarvikkeisiin kuin vuoden 1971 perhe - eli elämällä vuoden 1971 ruokabudjetilla elämme leveämmin kuin vuonna 2013. (No, ei aivan, lisäksi vuoden 2013 perhe laittaa n. 120 euroa kuussa ravintoloihin). Palaamme siis ensi viikoksi taas vuoden 1971 ruokakoriin.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-18904475336704727162013-06-26T22:50:00.000+03:002013-06-26T22:50:13.324+03:0012. Päivä: yhä hernekeittoa ja tuloeroja<p>Mikalla kävi tuuri: uuden firman toimisto on niin vanhanaikainen, että siellä on hella. Mika saa siis lounaaksi lämmintä hernekeittoa. Niinakin syö edekkeen hernaria. Menossa on neljäs peräkkäinen päivä ja kuudes peräkkäinen ateria. Onni kieltäytyy syömästä hernekeittoa. Innostuksessa on havaittavissa selvä laskeva trendi.</p>
<p>Näin vapaamman kulutuksen viikon kunniaksi teemme italiansalaattia, joka on yksi Mikan lempiruoista. Mikan suvun reseptiin tulee kinkkua, herneitä, makaronia, omenaa ja suolakurkkua (kaikki kuutioina) ja kermavaahdolla jatkettua majoneesia. Ihan oikeaa kinkkua emme ala paistaa - joulukinkut on jo myyty alennuslaaristakin - , vaan korvaamme sen kevyesti suolatulla porsaan ulkofileellä (6% suolaa, 3% sokeria -liuoksessa yön yli). Majoneesista tulee vähän kummallisen makuista, korvaamme siitä osan jääkaapista löytyvällä vuoden 2013 kaupan majoneesilla. Herneet ovat pakasteherneitä, mutta pakastealtaat olivat jo 1971 hyvin tavallisia kaupoissa. Italiansalaatti on hyvää. Se kelpaa myös lapselle, eikä tuota edes loputtomasti tiskiä.</p>
<p>Yritämme päästä rentoon 70-lukutunnelmaan syömällä iltapalaa television ääressä (Uutiset, Urheiluruutu, A-studio). Niina ei ymmärrä telkkarin edessä syömisen mukavuutta. Olkkarin pöytä on liian matala, joten ruokakippoa on pidettävä sylissä. Ok, kun ruokana on haarukalla kauhottavaa homogeenista salaattia, mutta entäs sitten lasi? Ja vaikka ergonomiakysymykset jotenkin ratkeaisivat - semmoisella jenkkien tarjotinmallilla vaikka - , niin salaatin omena rouskuu hampaissa niin, ettei telkkaria oikeastaan edes kuule. Miksi tämä olisi muka kivaa? Olemme astuneet keski-ikään.</p>
<p>Television tarjonta masentaa siinä määrin, että päätämme mennä huomenna elokuviin. Elokuvissa ei vuonna 1971 enää välttämättä käyty joka kuukausi, sillä televisio oli jo korvannut elokuvat, mutta saimme mummun vahtimaan Onnia, joten tilaisuutta ei voi heittää hukkaan. Sorrumme katsomaan teatterien ohjelmistot netistä. Oikeasti vuonna 1971 ne olisivat varmasti olleet lehdessä. Leffalippujen hinnat hirvittävät, mutta Engelissä on tarjous: kaksi yhden hinnalla!</p>
<h2>Tuloerojen kehitys, osa 2.</h2>
<p>Hieman yllättäen suomalaisten tulonjako on nyt 2000-luvulla yhtä (epä)tasainen kuin vuonna 1971. Tuloerot pienenivät 90-luvun lamaan asti, mutta ovat sen jälkeen palanneet 70-luvun tasoon. Maailmanlaajuisesti vertaillen tulojakauma on kyllä edelleen hyvin tasainen.</p>
<div class="figure">
<b>Tulonjaon tasaisuutta kuvaava Gini-kerroin 1966-2011. </b> Gini-kerroin kuvaa tulon kertymäfunktion muotoa. Täysin tasaisen jakauman arvo olisi 0. Maailman epätasaisimpien tulonjakojen maissa (esim. osa Afrikasta), luku on vähän yli 60, Yhdysvalloissa 45 ja Ruotsissa 23 (ks. <a href="https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/rankorder/2172rank.html">CIA world factbookin GINI-index page</a>). Käytettävissä olevaan tuloon lasketaan asuntotulo, eli siinä näkyy myös asumisvarallisuus.
<div style="width: 700px; margin: auto;">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdG9Cd0tXbXdMSk5lQXB2Rm80Rk1NWlE&transpose=1&headers=1&range=B4%3AAE6&gid=0&pub=1","options":{"vAxes":[{"useFormatFromData":true,"title":"Kerroin","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2}},"booleanRole":"certainty","curveType":"","title":"Gini-kerroin (%) 1966- 2011","animation":{"duration":0},"legend":"right","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"hAxis":{"title":"Vuosi","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
<small>Tiedot © Tilastokeskus - Statistikcentralen, <a href="http://193.166.171.75/Database/StatFin/tul/tjt/tjt_fi.asp">Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Tulot ja kulutus/Tulonjakotilasto</a>. Tiedot <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdG9Cd0tXbXdMSk5lQXB2Rm80Rk1NWlE&usp=sharing">tuotuna Google Spreadsheettiin</a>.</small>
</div>
</div>
<p>Suomen virallinen köyhyys on nimenomaan suhteellista köyhyyttä. <a href="http://www.stat.fi/til/tjt/2009/02/tjt_2009_02_2011-01-26_kat_005_fi.html">Tilastokeskus sanoo</a>:</p>
<blockquote cite="http://www.stat.fi/til/tjt/2009/02/tjt_2009_02_2011-01-26_kat_005_fi.html">Suhteelliset pienituloisuusmittarit eivät kuvaa absoluuttista toimeentulon tasoa, vaan pieni- ja keskituloisten välistä tuloeroa. Mitä pienemmät tulot, sitä vaikeampaa on ylläpitää nyky-yhteiskunnassa normaalia elintasoa ja elämäntapaa. Elintason noustessa nousevat myös vaatimukset sen suhteen, mitä yhteiskunnassa katsotaan tarvittavan normaaliin elämään. Pienituloisuus johtaa jossakin vaiheessa absoluuttiseen kyvyttömyyteen osallistua normaaleiksi katsottuihin toimintoihin. On vain hyvin vaikea havaita kiistattomasti, milloin pienituloisuus muuttuu tällä tavalla määritellyksi köyhyydeksi. Pienituloisuusrajaa määriteltäessä tilastotarkoituksiin käytetään yleisesti 60 prosenttia mediaanista, mutta tietoja julkaistaan myös 40, 50 ja 70 prosentin rajoilla.</blockquote>
<div class="figure">
<b>Pienituloisten osuus väestöstä 1966-2011.</b> Pienituloisia ovat kotitaloudet, joiden kulutusyksikköä kohti laskettu käytettävissä oleva tulo on alle 60% mediaanista.
<div style="width: 700px; margin: auto;">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdDluOHlpWUxYcUZmbHBCT2ZDa3YwR0E&transpose=0&headers=1&merge=COLS&range=A2%3AA31%2CC2%3AC31&gid=0&pub=1","options":{"vAxes":[{"useFormatFromData":true,"title":"%","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"series":{"0":{"pointSize":2}},"booleanRole":"certainty","curveType":"","title":"Pienituloisten osuus v\u00e4est\u00f6st\u00e4 1966-2011","animation":{"duration":0},"legend":"none","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"hAxis":{"useFormatFromData":true,"title":"Vuosi","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähde: <a href="http://www.stat.fi/til/tjt/2011/02/tjt_2011_02_2013-03-20_fi.pdf">Tilastokeskus, Suomen virallinen tilasto, Tulot ja kulutus 2013, Tulonjakotilasto 2011, Pienituloisuus</a>; Liitetaulukko 2. Tiedot <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdDluOHlpWUxYcUZmbHBCT2ZDa3YwR0E&usp=sharing">tuotuna Google Spreadsheetiin</a>.</small>
</div>
<p>Suhteellisesti köyhiä on Suomessa nyt yhtä paljon kuin 70-luvun alussa. Köyhyyspuhe ei siis ole aivan turhaa. Meidän vuoden 1971 vuositulotasomme, 11572 euroa / kulutusyksikkö, tekee meistä pienituloisia vuonna 2013.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-37420077750200806592013-06-20T22:42:00.000+03:002013-07-21T22:30:00.196+03:0011. Päivä: kaipaamme viihdettä <p>Niina viruu edelleen kipeänä kotona. Nyt kun ruumis ei enää ole kuoleman kielissä, hiipii mieleen tappava tylsyys. Hesari on luettu tarkemmin kuin koskaan. Jopa satunnaiset Ei mainoksia! -kieltoa uhmanneet pizzamenut on silmäilty läpi huolella, vaikka pizza on tietysti pois laskuista. (Hernekeitto rules.) Naapureita on vakoiltu, mutta ne eivät suostu tekemään mitään jännää.</p>
<p>Vuoden 1971 telkkari ei lähetä päiväsaikaan mitään ohjelmaa. Vuonna 2013 tulisi sentään edes Emmerdale. Jaksaminen ei vielä riitä mihinkään isompaan ryhtymiseen. Vähän meidän koettamme muistuttavasta, mutta Amerikan luokkaeroihin pureutuvasta kokeilusta kertovan Nickel and Dimed'in [Nickel and Dimed] loputtua ei millään jaksa etsiä kokonaista uutta kirjaa, johon voisi uppoutua. Radiosta voisi tulla jotain, mutta siitä medialähteestä on meillä vieraannuttu niin kauan sitten, että ohjelmatiedot eivät kerro enää mitään. Haluaisinko kuunnella ohjelmaa nimeltä Ali ja Husu? Kultakuume? Ei aavistustakaan. Kantritohtorin juurihoitoa en ainakaan kaipaa elämääni yhtään. </p>
<p>Netti olisi nyt omiaan sairaan mielen viihteeksi: lyhyitä pätkiä huonoon keskittymiskykyyn. ARPANET on jo pystyssä, mutta mediaanisuomalaisella ei sinne ole asiaa. Eikä siellä edes olisi blogeja. Pitäkää tyhmät tietoverkkonne.</p>
<p>Mika käy työpäivän jälkeen työkaverin kanssa salilla. Tutustumiskäynti on ilmainen eikä siten vaikuta budjettiin. Kk-maksu tälle salille olisi (e-laskulla) 22 euroa, käteisellä voisi maksaa ainoastaan vuoden kerrallaan. Tämä on selvästi halvimmasta päästä Helsingissä; esim. Elixia veloittaa 80 euroa/kk. (Onnistunutta profilointia muuten: kaverin salilla on lihaksikkaita tyyppejä nostamassa painoja, Elixiassa timmejä fitness-kuntoilijoita, ja molemmat lajit varmasti viihtyvät paremmin erikseen.) Viiteryhmämme, teollisuuden ammattitaidottomat työntekijät, käytti urheiluun 10,47 euroa kuussa. Sillä ei vielä salille pääse. [Kotitaloustiedustelu71-1, <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdGlmY3dEUEJWd3RORkZuSUpCZ0VKVEE&usp=sharing">urheilumenot eriteltynä</a>].</p>
<p>Treenin jälkeen palataan vielä toimistolle kokoamaan uusia kalusteita. On hankittu muutama uusi pöytä ja tuoli IKEAsta. <a href="http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2000/11/08/kaavoitus-ja-kilpailu/200031708/12">IKEAn tuloa Suomeen onnistuttiin jarruttamaan pitkään. </a> Näyttää kovasti siltä, että tavallisten kuluttajien huonekalujen hintaa pidettiin korkealla muutaman kotimaisen huonekalutehtaan tukemiseksi. Varsinkin startup-toimistoon IKEAn hinta/laatusuhde on juuri sopiva.</p>
<h2>Sanomalehtien kuluttamisesta</h2>
<p>Tilasimme kokeilun ajaksi kotiin Helsingin Sanomat, koska päivälehdet kuuluivat olennaisesti mediaanikansalaisen elämään. Hesaria on meille tilattu muutamaan otteeseen ennenkin, mutta lehti on jäänyt niin usein lukematta, että sen kiikuttaminen ensin sisälle ja sitten lukemattomana paperinkeräykseen ei ole tuntunut vaivan arvoiselta. (Meistä kummastakaan ei ole taittelemaan lehdestä biojätepusseja.) Nettilehteä tulee normaalisti selattua kerran - pari viikossa, mutta ei siis mitenkään säännöllisesti.</p>
<p>Lehtitilaus oli yllättävän kallis: tarjouksessa kuukauden Hesarit maksoivat 30 euroa. Vuonna 1971 yhden kuukauden tilaus maksoi 9 mk, nykyrahassa 12 euroa. Sairasvuoteella päivän lehti tuli luettua kannesta kanteen, ja oli varsinkin tabloidi-formaatin ansiosta kätevä. Hintansa veroinen. Uutiseen tekstilajina alkoi hiljalleen taas tottua. Nyt jos olisi töissä, niin osaisi kerrankin kommentoida ajankohtaisuuksia kahvipöydässä. Tai jos olisi facebook... voi jos olisikin facebook!</p>
<p>Printtimedian kuolemasta puhutaan paljon, ja ainakin sanomalehtien levikki onkin viime vuosina kutistunut: </p>
<div class="figure">
<b>Suurimpien sanomalehtien levikki, 1956-2012.</b> Indeksoituna vuoden 1971 (=100) tasoon, jokainen lehti erikseen.
<div style="width: 700px; margin: auto;">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdGlKRVFNdURGdURVOFF4SXNsVllXZUE&transpose=1&headers=1&range=A22%3ABF31&gid=0&pub=1","options":{"vAxes":[{"useFormatFromData":true,"title":"Levikki-indeksi (1970=100, per lehti)","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"booleanRole":"certainty","curveType":"","title":"Suurimpien sanomalehtien levikit 1956-2012","animation":{"duration":500},"legend":"right","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"annotations":{"domain":{}},"hAxis":{"useFormatFromData":true,"title":"Vuosi","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"tooltip":{},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähde: Levikintarkastus Oy. <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdGlKRVFNdURGdURVOFF4SXNsVllXZUE&usp=sharing">Tiedot Google Spreadsheettina</a>. Tähän on valikoitu 2000-luvun suurimmat sanomalehdet, jotka ovat ilmestyneet myös 1971. Levikintarkastuksen mukaan yksittäisten lehtien levikit ovat vertailukelpoisia, mutta kokonaislevikki ei, koska kokonaislevikissä mukana olevat lehdet vaihtelevat vuodesta toiseen.</small>
</div>
<p>Käppyröistä on helppo huomata, että komeimman romahduksen 2000-luvulla kokeneet Ilta-Sanomat ja Kauppalehti ovat toisaalta 1970-80 -luvuilla kasvattaneet levikkiään paljon nopeammin kuin päivälehdet. Voi olla, että niitä on alettu kuluttaa päivälehtien rinnalla tulotason kohotessa. Ei tämä ihan kuolemalta vielä näytä.</p>
<p>Levikin käyttäytyminen vastaa muodoltaan kulutusmenojen kehitystä (huomaa kuitenkin, että vuosirajat kaavioissa ovat erilaiset):</p>
<div class="figure">
<b>Kulutusmenot sanoma- ja aikakauslehtiin 1966-2006.</b> (Työntekijät, ei mediaanituloluokka). Vertailun vuoksi oikeassa alakulmassa bongattavissa myös internet-kulut (lähinnä liittymien ja laitteiden kustannukset, ei palveluita).
<div style="width: 700px; margin: auto;">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdGxqeDRnZFNQQzAxdWtZeEQzRXBPbmc&transpose=0&headers=1&merge=COLS&range=A1%3AA11%2CM1%3AM11%2CO1%3AO11&gid=0&pub=1","options":{"vAxes":[{"useFormatFromData":true,"title":"Euroa, kk (vuoden 2006 hinnoissa)","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2}},"booleanRole":"certainty","curveType":"","title":"Menot sanoma- ja aikakauslehtiin, ty\u00f6ntekij\u00e4t","animation":{"duration":0},"legend":"right","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"hAxis":{"useFormatFromData":true,"title":"Vuosi","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähteet: [KotitalousTiedustelu66-1], [Kotitaloustiedustelu71-1], [KotitalousTiedustelu76-2], [KotitalousTiedustelu81-1-2], [Kotitaloustiedustelu85], <a href="http://193.166.171.75/Database/StatFin/tul/ktutk/ktutk_fi.asp">Tilastokeskus Tulot ja kulutus/Kotitalouksien kulutus</a> > Muuttujat ja luokat. <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdGxqeDRnZFNQQzAxdWtZeEQzRXBPbmc&usp=sharing">Kuvaajan tiedot ja kuvaus laskutavasta Google Spreadsheettina</a>.</small></small>
</div>
<p>Joku mediatutkija voisi nyt selittää, miksi taitekohta on juuri 1990-luvun alussa, ennen Internettiä ja pitkään mainostelevision keksimisen jälkeen. Me voimme vain arvailla, että lama vaikutti ehkä tähänkin.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[Kotitaloustiedustelu66-1]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1966. Osa 1, Tekstiosa. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1973.</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu71-1]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 1, Kotitalouksien kulutusmenot. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55)</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu76-2]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1973. Osa 2, Kulutusmenot väestöryhmittäin - Kestokulutushyödykkeiden omistus. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1979.</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu81-1-2]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1981. Osa 1, Liite 2, Kotitalouksien kulutusmenot sosioekonomisen aseman mukaan. Helsinki : Tilastokeskus, 1984.</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu85]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1985. Kotitalouksien kulutusmenot. Helsinki : Tilastokeskus, 1988.</dd>
<dt>[KotitalouksienKulutus-1985-2006]</dt>
<dd>Ahlqvist Kirsi ja Ylitalo Marko (toim.). Kotitalouksien kulutus 1985-2006. Helsinki : Tilastokeskus, 2009.</dd>
<dt>[Nickel and Dimed]</dt>
<dd>Ehrenreich Barbara. Nickel and Dimed. New York : Metropolitan books, 2001.</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-65253248689651218642013-06-19T07:23:00.002+03:002013-07-21T22:30:28.287+03:0010. Päivä: lastenvahti apuna<p>Niina on edelleen kipeä, mutta jaksaa sentään viedä Onnin hoitoon. Kävely vie voimat niin totaalisesti, että illaksi apuun kutsutaan lastenhoitaja. Mika pääsee kirjastoon pyörittämään mikrofilmejä, ja Niina saa keskittyä potemiseen.</p>
<p>Mitenköhän sairausloma toimi 70-luvulla? Maksettiinko palkkaa? Tarvittiinko lääkärintodistuksia? Täytyy kaivaa jostain lähdemateriaalia ja palata asiaan.</p>
<p>Palkanmaksu ja sivukulujen hoito käy vuonna 2013 suhteellisen helposti <a href="http://palkka.fi">palkka.fi</a> -palvelussa. Vain tapaturmavakuutus täytyy hankkia erikseen. Luulemme, että 1971 maksettiin lastenhoito pimeästi vielä paljon useammin kuin nyt - osittain varmasti myös erilaisten sivukulujen hankaluuden takia. Toki järjestelmällistä pimeää lastenhoitoakin oli. Esimerkiksi Mikaa hoidettiin ihan pimeästi. </p>
<p>Mika ottaa hernekeittoa mukaan evääksi töihin. Töissä ei saakaan käyttää hellaa - se on palovaaran vuoksi otettu pois käytöstä. Kukapa hellaa tarvitsisi, kun on mikro? Kylmä hernekeitto ei ole herkullista. Kotona soppa lämpiää kattilassa ja on täydellistä flunssaruokaa: lämmintä, helppoa, turvallista. Vielä neljännen perättäisen aterian jälkeen maistuu hyvin!</p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgseJxhuRCjH0kB5V_xmOc_HrWSlOxTwlkEQlNEzWCUbojVIQtv3TZ7DV2tP1WyZHqFhXDSVjH2wUJZmbI0GazjZLjaNUG6X4sZK47t6MlDVO17274T2k0E-3QZKlcMVQ_kHNvmfIZhEuzJ/s1600/DSC02532.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgseJxhuRCjH0kB5V_xmOc_HrWSlOxTwlkEQlNEzWCUbojVIQtv3TZ7DV2tP1WyZHqFhXDSVjH2wUJZmbI0GazjZLjaNUG6X4sZK47t6MlDVO17274T2k0E-3QZKlcMVQ_kHNvmfIZhEuzJ/s700/DSC02532.JPG" /></a></div>
<p>Vuonna 2013 meillä on helposti rahaa palkata köyhä (=opiskelija) sukulaistyttö hoitamaan lasta vielä päiväkotimaksun päälle. On mahtavaa luksusta maata sängyssä ja kuunnella lapsen iloista pälpätystä, johon joku muu reagoi tarvittaessa! Vuonna 1971 rahat olisivat varmasti poissa jostain muusta, mutta lastenvahdille maksettiin varmaan silloin vähemmän suhteessa omiin tuloihin.</p>
<h2>Tuloerojen kehitys, osa 1.</h2>
<p>Ei se millainen auto itsellä on, kunhan on hienompi kuin naapurilla.</p>
<p>2013 yli 90%:lla suomalaisista on korkeammat käytettävissä olevat tulot kuin vuoden 1971 mediaanilla. Vuoden 2013 mediaani ansaitsee yhtä paljon kuin vuoden 1987 IX desiili. Toisin sanoen keskiverto suomalainen tienaa nyt suunnilleen saman kuin porhot vuonna 1971.</p>
<div class="figure">
<b>I, V ja IX tulodesiilin kulutusyksikkökohtaiset reaalitulot 1966 - 2010</b> (desiilin ylärajalla).
<div style="margin: auto; width: 700px; ">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdDBlRThtMTlrUUUwN24yNFJOQkItd2c&transpose=0&headers=1&range=A1%3AE29&gid=0&pub=1","options":{"vAxes":[{"useFormatFromData":true,"title":"Tulo kymmenyksen yl\u00e4rajalla","minValue":null,"logScale":false,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"logScale":false,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2},"2":{"pointSize":2}},"booleanRole":"certainty","curveType":"","title":"I, V ja IX tulokymmenyksen reaalitulot","animation":{"duration":500},"legend":"right","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"hAxis":{"useFormatFromData":true,"title":"Vuosi","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"tooltip":{},"width":700,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Tilastotiedot <a href="http://tilastokeskus.fi/org/lainsaadanto/yleiset_kayttoehdot.html">© Tilastokeskus</a>, <a href="http://193.166.171.75/Database/StatFin/tul/tjt/tjt_fi.asp">Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Tulot ja kulutus/Tulonjakotilasto ></a> Taulukko: 4. Tulokymmenysten tulo-osuudet (%), keskiarvot, mediaanit ja maksimit vuosina 1966-2010, 20120522 12:31. <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdDBlRThtMTlrUUUwN24yNFJOQkItd2c#gid=0">Kaavion tiedot Google-spreadsheettina.</a></small>
</div>
<p>Tuloerot ovat kaventuneet 90-luvun alun lamaan asti ja alkaneet sen jälkeen taas kasvaa.</p>
<p>Kotilieden päätoimittaja kirjoittaa 8.10.1970: <i>"Kotiapulaisten ammattia pidetään yleisesti häviävänä. Siihen johtaneet syyt ovat kaikkien tiedossa: kotiapulaisten työtä ei arvosteta riittävästi" </i> [Kotiliesi, No 20/1970, 23.10.1970, s. 13]. Olisikohan tuloerojen tasaantumisella kuitenkin suurempi merkitys piikojen vähenemiseen kuin arvostuksen puutteella?</p>
<p>Palaamme tuloerotilastoihin ja tuloerojen merkitykseen seuraavissa postauksissa.</p>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-11049964321718762612013-06-17T15:31:00.003+03:002013-06-19T10:28:22.071+03:009. Päivä: Isi, tehdään tiiterikakku!<p>Niinan flunssa jatkuu, tänään taas vähän rankempana. Niina jää kotiin. Mika laittaa hernekeiton porisemaan ennen kuin lähtee Onnin kanssa päiväkotiin - siitä saa sairas vaimo lämmintä lounasta muutaman tunnin päästä.</p>
<p>1971:kin varmasti sairastettiin, mutta kertyikö nuhanenien sängyn viereen samanlaiset kasat paperinenäliinoja kuin nykyään? Aivan suoraa vastausta ei kotitaloustiedustelusta saa: ryhmää '80118 paperinenäliinat, toalettipaperit' on ostanut kuukauden aikana 58.4% kaikista kotitalouksista. Pappa niisti vielä 2000-luvullakin kangasliinaan, mutta meillä ei sellaisia nyt ole, ja lakanan kulmaan ei ilkeä.</p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDPaqXGMGPuMZaZDIjuPh32xtn8GQyjCMd8pcIPKd5CE0LX8oAAY0R4wldHdRT8Z2XKDBA9ZAjMHJbc3h87EWh5t6g6fvIJgDleVNG45-ps8yrJTgQc6rXzWK_RqLkgEwe4K1TGZyY3kQ4/s1600/DSC02518.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDPaqXGMGPuMZaZDIjuPh32xtn8GQyjCMd8pcIPKd5CE0LX8oAAY0R4wldHdRT8Z2XKDBA9ZAjMHJbc3h87EWh5t6g6fvIJgDleVNG45-ps8yrJTgQc6rXzWK_RqLkgEwe4K1TGZyY3kQ4/s700/DSC02518.JPG" /></a>Onni kakun äärellä seuraavana aamuna</div>
<p>Onni on taas nähnyt 40 vuotta tulevaisuuteen: Ulla Svenssonin mainiossa Unelmakakut - kirjassa [Unelmakakut] on upea tiikerikakun kuva, ja lapsi hokee tiiterikakkua kuin mantraa. Tänään Mika saa aikaiseksi ryhtyä Onnin kanssa kakuntekoon. Taikina tehdään yhdessä, mutta kakun paistuminen kestää yli nukkumaanmenoajan joten koristelu jää isälle.</p>
<p>Svenssonin kakku on koristeltu mustalla ja keltaisella marsipaanilla. Mika on päättänyt, että näitä ei 1971 ole saatavilla. Näiden sijaan kuorrutteeksi laitetaan appelsiini-tomusokeri -kuorrutetta ja sulatettua suklaata. Raidoista ei tule yhtä hienoja, mutta korvaukseksi teemme kakulle korvat ja hännän. Pitkän päivän jälkeen loppuu jaksaminen ja suklaa sulatetaan mikrossa.</p>
<h2>1971 ruokakirjojen valossa</h2>
<p>Olimme projektia suunnitellessamme ajatelleet, että ruokailu perustuisi pitkälti 70-luvun resepteihin. Keräsimme tätä varten kirjoja: Kotiruoan vuoden 1957 painoksen [Kotiruoka1957] 70-luku -tarjottimella retrospektiivin [70-luku-tarjottimella] sekä Happamasta makeaan -kirjan [HappamastaMakeaan].</p>
<p>Kirjoja luettuamme tajusimme kuitenkin, että reseptit eivät anna kovin hyvää kuvaa arkipäivästä (vähän niin kuin omaa arkiruokaa ei kuvaa hyllyssä olevat Jamie Oliverit tai Hans Välimäet - ei varmaan teidänkään, rakkaat lukijat?). Reseptit kuvaavat sitä kaikkien mahdollisuuksien avaruutta, josta arkipäivään heijastuu joku (pieni) osajoukko. Alla hieman tarkempia perusteluja tälle väitteelle, jota ei pidä ymmärtää väärin: mainitut kirjat ovat hauskoja ja paikkansapitäviä omassa tarkoituksessaan, se tarkoitus ei vain vastaa koettamme.</p>
<a href="http://www.schildts.fi/fi/litteratur/1571-70-luku-tarjottimella.html"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWaOMtYkfqmyPmeLkTB2xm6_kVLSfJ6W3l7Mb_CbHlGxlsrMCknJ5haeqpooG4OsXOzzEdHXMjrmU0r-4GGWpOaV_rJh-lMEEwV6koI0k2tR-lo4OSJng4-TTpGfQgJYuygy0AYAE1qy2c/s200/70-luku-tarjottimella.jpg" style="margin-left: 10px; margin-bottom: 10px; float:right; clear:both;"/></a><p>70-luku tarjottimella on koottu kirjoittajien perheiden reseptikokoelmista. Otos on siis verraten pieni, jos haluamme ymmärtää mediaanikotitaloutta. Resepteissä käytetään myös huomattavasti enemmän kasviksia, kuin mitä mediaanitalous kotitaloustiedustelun mukaan hankki. Esipuheessa myönnetään suoraan, että ohjeita on myös vähän kevennetty nykymakuun sopiviksi. Kirjasta teimme sipulikupit <a href="http://vuonna1971.mikajaniina.net/2013/05/4-paiva-vieraita-ja-uunimakkaraa.html">4. päivänä</a>.</p>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRJ_7T6jZ7QZiKzDEpCu8vutfgFbcEJRdQm8xD5sLetGjqMjr1vfTIMx_-EgxaUHPLq1amWdH8T7RbCI4ytNJ3ErK2Z0DzMoKYNqPNK35dlPrUTqMDyt9A864OZvaYfL5-6LlG6sgIeqdE/s1600/happamasta-makeaan-kansi.jpg" imageanchor="1" ><img border="0" style="margin-left: 10px; margin-bottom: 10px; float:right; clear:both; " src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRJ_7T6jZ7QZiKzDEpCu8vutfgFbcEJRdQm8xD5sLetGjqMjr1vfTIMx_-EgxaUHPLq1amWdH8T7RbCI4ytNJ3ErK2Z0DzMoKYNqPNK35dlPrUTqMDyt9A864OZvaYfL5-6LlG6sgIeqdE/s200/happamasta-makeaan-kansi.jpg" /></a>
<p>Happamasta makeaan on tehty suomalaisen sosiologian lempimenetelmällä: kirjoituskilpailulla. Ihmisiä on pyydetty muistelemaan menneitä vuosikymmeniä ja kertomaan muistoistaan. Muistot varmastikin osuvat suunnilleen oikeaan aikakauteen, mutta otoksena niitä varmasti vaivaa muistiinpalauttamisen helppouden vaikutus: kirjoittajat muistavat paljon helpommin jotenkin erityisiä hetkiä kuin tavallisinta arkea. Esim 60-70 -luvulta yleisinä kaupunkilaistyöläisten päivällisruokina mainitaan kaalikeitto, maksalaatikko ja hernekeitto (tosin monien muiden lisäksi), jotka eivät kulutuksen valossa näytä kovin tavallisilta. Ehkä helpommin muistetaan myös ruokia, joiden käyttö on sittemmin harvinaistunut. Itsestäkin tuntuu, että lapsena joutui tosi usein syömään nakkikastiketta. Sitä oli koulussa ehkä kerran kuussa, eli todella usein verrattuna nykyiseen, mutta ei sittenkään ihan alvariinsa.</p>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJPEe21NHq3NXuv84CejSmOt0q6KwpUCSvujUJ4oOL2oVEWBoCSEeerXOw8rZ-6MegyeWBJVLnmcqKyQhNPbVqLQfSQCNFtA-vH6NO1P29utIZIqtQnGYl_M7xALiLmlr39hzAl003jWwg/s1600/kotiruoka-1957-kansi.jpg" imageanchor="1" ><img style="margin-left: 10px; margin-bottom: 10px; float:right; clear:both; " border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJPEe21NHq3NXuv84CejSmOt0q6KwpUCSvujUJ4oOL2oVEWBoCSEeerXOw8rZ-6MegyeWBJVLnmcqKyQhNPbVqLQfSQCNFtA-vH6NO1P29utIZIqtQnGYl_M7xALiLmlr39hzAl003jWwg/s200/kotiruoka-1957-kansi.jpg" /></a><p>Oikeastaan mielenkiintoisimalla tavalla väärän kuvan antaa vuoden 1957 Kotiruoka. Se on selvästi sekä anakronistinen, että usein yläluokkainen. Anakronistinen siinä mielessä, että 1957 painos on sama kuin vuoden 1949 ja alkupuheen mukaan uudistettu suuremmalti 14. laitoksessa, joka ilmestyi vuonna 1938. Yläluokkainen siinä mielessä, että ainakin Mikasta tuntuu, että reseptit ovat kerätty herrasväen keittiöistä, jossa työväenluokkaa on ollut palvelijoina. Oman perheen voimin aika harva alkaa esimerkiksi kaulita lehtitaikinaa. Resepteissä (siis vuodelta 1938!) on mm. wiener-leipä, chateaubriand, viinikeitto, vol-au-vent'it, paahtovanukas (creme caramel), kohokkaita, ranskalaiset perunat ja sabayon - joukko ruokia, joita todella harva valmistaa kotona edes vuonna 2013, vaikka on sekä pelit ja vehkeet että enemmän vapaa-aikaa. Näiden lisäksi on kuitenkin suuri joukko perusruokia: vellejä, tavallisia leivonnaisia, kalan ja lihan paisto-ohjeita ja hilloja. Kotiruoka -kirjasta teemme myöhemmin paistettua suolasilliä.</p>
<a href="http://www.adlibris.com/se/product.aspx?isbn=9174241273"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLhBbI5Oe_rGHrPz4c6AkvJRd_g87xoRylSBv6AThhUd6zifU4GrkKypezPwtQR3YzEJFV-tDBjiNHIqYAvdYzJcDoCVbNSHSbyDQF1emFqB9-2uaby04l133AD6MRgIteU8iZbeIKZ566/s200/bonniers-2.jpg" style="margin-left: 10px; margin-bottom: 10px; float:right; clear:both; "/></a><p>Bonnierilla on muuten myynnissä näköispainos vuoden 1960 Bonnierin keittokirjasta (ilmestynyt aikoinaan 60-luvulla Suomessa nimellä Keittotaidon kultainen kirja). Siinä on todella paljon samoja reseptejä kuin Kotiruoassa, mutta valmistusohjeet ovat perusteellisempia. Kotiruoan ohjeilla ei kyllä muuten ilman aiempaa kokemusta esim. sabayon onnistu. (Lieneekö sitä kukaan koettanutkaan? Jos se onkin mukana vain osoittamassa, että ollaan täälläkin sivistyneitä?) Bonnierin keittokirjalla on suunnilleen sama paikka ruotsalaisissa kodeissa kuin Kotiruoalla suomalaisissa - siellä tosin on myös kilpailija, Ican ruudullinen keittokirja.</p>
<p style="clear: both;">Lähimpänä vuoden 1971 tavanomaista kulutusta ovat ehkä tuon vanhan Kotiruoka -kirjan yksinkertaisimmat reseptit - sillä varauksella, että niistäkin ilmeisesti tehtiin vain muutamaa arkena.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[70-luku-tarjottimella]</dt>
<dd>Aaltio, Christina. ; Sarantola-Weiss, Minna. ; Warpula, Kirsi.
70-luku tarjottimella. Espoo : Schildt, 2002.</dd>
<dt>[BonniersKokbokJubileum]</dt>
<dd>Bonniers kokbok (Jubileumsutgåva). Tore Wretman, Pernilla Tunberger (toim.). Bonnier Fakta, 2010.</dt>
<dt>[HappamastaMakeaan]</dd>
<dd>Happamasta makeaan : suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Merja Sillanpää. Vantaa : Finfood, 1999</dd>
<dt>[Kotiruoka1957]</dt>
<dd>Kotiruoka : keittokirja kotia ja koulua varten. toim. Reinilä-Hellman et al.. Helsinki : Otava, 1956.</dt>
<dt>[KultainenKirja]</dt>
<dd>Keittotaidon kultainen kirja / toim. Margit Engnes, Pernilla Tunberger ja Tore Wretman ; suomeksi toimittaneet Heiddis Fredriksson, Kirsti Rannikko, Kyllikki Villa ; valokuvannut Kerstin Bernhard. Porvoo : WSOY, 1962.</dd>
<dt>[Unelmakakut]</dt>
<dd>Unelmakakut / Ulla Svensk ; valokuvat: Jorma Marstio. Helsingissä : Otava, 2008</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-23385808378397488742013-06-16T19:30:00.000+03:002013-07-21T22:30:35.716+03:008. Päivä: kaupassakäyntiä<p>Mika tekee vähän pidemmän päivän töissä, ja Niina poikkeaa Onnin kanssa kauppaan kotimatkalla. Tarkoitus on ostaa munakasaineet. Parin ensimmäisen tavaran jälkeen shoppailu loppuu kuin seinään, kun Onni kaataa kaupan suolakurkkutynnyrin, ja lattialla lainehtii äkkiä kymmenen litraa suolavettä ja kurkkuja. Lapsella on kuravaatteet päällä, mikä jostain syystä tekee tilanteesta erityisen nolon. Sotkua siivotessa on samalla pakko selittää, ettei kuravaatteita ole puettu nimenomaan tätä showta varten. Myyjän katse on hidas. Poistumme tilanteesta valkosipulille ja etikalle lemuten, ja munakkaan sijasta lapsi saa tyytyä kylmiin nakkeihin. Emme käy tässä kaupassa hetkeen.</p>
<p>Jotta suunnitellut ostokset saataisiin tehtyä, täytyy Mikankin käydä kaupassa. Tarkoituksena on tehdä iso annos hernekeittoa, jota voisi syödä loppuviikon. Kuivaherneet tai eineshernekeitto eivät olleet mediaaniperheen kuukausihankinnoissa, mutta heittäydymme holtittomiksi. Kuten oli sovittu 6. päivänä, tällä viikolla saa syödä mitä tahansa budjetin ja valikoiman rajoissa. </p>
<p>Kaupassa on vain luomuherneitä, 2.40 euroa / 500g. Tämä tuntuu aluksi kalliilta, mutta 500g:sta tulee neljä litraa keittoa. Mika ostaa kaksi pussia, joten keittoa on riittävästi. Ilmeisesti kuivaherneet ovat edelleenkin sen verran marginaalinen tuote, että keskikokoisessa kaupassa ei kannata pitää sekä tavallisia, että luomuherneitä, ja kauppias on valinnut luomuherneet. (Varmaan palkokasvit ja luomu vetoavat samaan ostajaryhmään, varsinkin Käpylässä.) Isossa marketissa olisi molempia, mutta tämän huomaamme vasta myöhemmin viikolla, emmekä tee toista satsia soppaa vain säästääksemme. Rajansa kaikella, ja hernekeiton suhteen se raja tulee eteen noin kuudennen perättäisen aterian jälkeen.</p>
<h2>1. Viikon taloudellinen tilinpäätös</h2>
<p>Miten ensimmäinen viikko sitten kaikkiaan meni? Yksi tapa arvioida on katsoa budjetissa pysymistä:</p>
<div class="figure">
<b>1. viikon tilinpäätös, pääryhmät</b>
<iframe width='460' height='280' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=1&range=A1%3AC12&output=html'></iframe>
<small>Tässä on nyt todelliset asumismenot korvattu budjetoiduilla. Emme muuttaneet kokeen vuoksi pienempään kämppään. Palaamme asumiseen ja asumismenoihin myöhemmin.</small>
</div>
<p>Ihan kohtalaisesti on siis pysytty budjetissa (asuminen poislukien). Kokonaisbudjetin ylitys johtuu vaunujen korjauskustannuksista ja lastenhoidosta. Palveluita ostamme oikeastikin budjettia enemmän, koska maksamme Onnin kunnallisesta päivähoidosta 250 euroa kuussa. Liikenteessä on päästy selvästi alle, kun olemme kulkeneet vain HSL:n kuukausilipulla. Terveydenhoitoon ja virkistykseen olemme laittaneet enemmän rahaa kuin 1971. </p>
<p>Aika suuri osa viikon kulutuksesta liittyy elintarvikkeisiin. Tässä vielä ruokaan käytetty raha eriteltynä:</p>
<div class="figure">
<b>1. viikon tilinpäätös, ruoka ja juoma</b>
<!-- tän leveydessä täytyy tyhmästi olla paljon ylimääräistä, kun muuten se säätää sarakeleveyksiä ja rivittää nimekkeet -->
<iframe width='600' height='700' frameborder='0' src='https://docs.google.com/spreadsheet/pub?key=0ApSNB3yvOKmQdHowRzExakpyMnc0YXd0UGg1ZG94Wmc&single=true&gid=2&range=A1%3AC37&output=html'></iframe>
<small>Ruokabudjetti on keskiarvobudjetti skaalattuna mediaanituloon, siksi mukana on sellaisiakin tuoteryhmiä, jotka eivät olleet meille sallittuja.</small>
</div>
<p>Osa budjetin alituksesta johtuu varmasti siitä, että kaapissa oli vuodelta 2013 jäljellä kahvia, voita, jauhoja, sokeria, mausteita ja muuta - pääosa kylläkin siitä, että emme laittaneet rahaa tupakkaan ja viinaan. Tiesimme, että kuuluu ostaa karkkia ja suklaata, ja niitä tulikin sitten ostettua jopa tavoiteltua enemmän. Kasviksia tuli varmaan kulutettua vuotta 1971 enemmän.</p>
<h2>1. Viikon henkinen tilinpäätös</h2>
<p>Toinen tapa on miettiä, millaista elämä on ollut verrattuna vuoteen 2013.</p>
<h3>Plussia</h3>
<ul>
<li>Kun ei käytä nettiä illalla, nukkuu paljon paremmin ja tuntee olonsa rauhallisemmaksi. (Mika)</li>
<li>Ihan mukavaa syödä yksinkertaisempaa ruokaa ja tehdä ruokaa valmiiksi useammaksi päiväksi kerrallaan. (Mika)</li>
<li>Ihan mukavaa, kun joku toinen tekee ruokaa valmiiksi useammaksi päiväksi kerrallaan (Niina)</li><li>Kaupassa käyminen tuntuu ensimmäisillä kerroilla seikkailulta. (Niina)</li>
<li>Kauppareissut ovat jatkossakin omalla tavallaan stressittömämpiä, kun ei tarvitse punnita liian monia mahdollisuuksia. Ostan halvinta perunaa, en mieti, voisiko parsa olla tähän aikaan vuodesta jo hyvää.(Niina)</li>
</ul>
<h3>Miinuksia</h3>
<ul>
<li>Ei voi lohduttautua ja ilahtua luksuksesta tai palveluista.</li>
<li>Kylmät eväslounaat ja ulkopuolisuuden tunne, kun muut suuntaavat ravintolaan.</li>
<li>Ruokavalion yksitoikkoisuus ja tuoreiden asioiden puute.</li>
<li>Lapsi kaipaa viihdyttämistä, mutta siihen on tavallista vähemmän aikaa. Onneksi se tykkää tiskata!</li>
</ul>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-36389688975837230572013-06-15T22:28:00.002+03:002013-06-15T22:28:17.036+03:007. Päivä: paistinperunoita<p>Aamulla käydään Onnin kanssa vauvauinnissa. Urheilua harrastettiin 1971, ja siihen laitettiin rahaakin. Vauvauinti sinänsä on varmaan uudempi keksintö, mutta kun ei meistä vanhemmista kummastakaan ole urheilemaan, niin sälytämme sen taakan jälkeläiselle. Ei elämä seitkyluvullakaan ollut reilua. </p>
<p>Uinnin jälkeen tarvitaan nopeasti ruokaa. Eiliseltä on jäljellä perunoita ja porkkanalaatikkoa, jotka lämmitetään pannulla voissa.</p>
<p>Emme enää yhtään ihmettele, että entisajan vanhatpojat paistoivat pannulla makkaraperunoita rasvassa (tällaista Mikan isosetä söi joka päivä). Mikroaaltouunia ei ole. Pannu on paljon nopeampi kuin uuni, mutta valurautapannussa ei paljon ilman lisärasvaa lämmitellä.</p>
<p>Laskuja on taas kertynyt pöydälle. Huijaamme ja maksamme ne netissä. Pankkikonttorissa palvelumaksuun olisi mennyt pari kymppiä. Vuonna 1971 ei vielä ollut palvelumaksuja, mutta aikaa konttorissa käyminen silti vei. Netissä maksaminen on paljon kätevämpää, ja halvempaakin, jos laskee omalle ajalleen jotain hintaa. Palvelumaksuissa varmasti näkyy palkkakustannusten nouseminen suhteessa tietojenkäsittelykustannuksiin.</p>
<p>TV:tä katseltiin 1971 1--2 tuntiin päivässä. Meillä ei vuonna 2013 ollut televisiota (kulutimme kyllä liikkuvaa kuvaa, mutta netissä), joten sellainen piti hankkia. Nyt 7. päivänä TV saapui! Katsoimme Uutiset, Urheiluruudun ja Ajankohtaisen Kakkosen. Taso ei varsinaisesti vakuuttanut, vaikka katsoimme lähetyksen värillisenä toisin kuin 1971 yleisö. Katsotaan, miten television katselu sujuu jatkossa. Tottuuko toisten suunnittelemaan ohjelmavirtaan?</p>
<p>Tiskaamista riittää - tänään siihen meni tunti. Muistamme nyt, että lapsina olikin tiskaus aina järjestetty heti aterian jälkeen, ettei astioita ehtinyt kerääntyä eikä lika pinttyä.</p>
<h2>Rasva</h2>
<p>Vuonna 1972 (ensi vuonna!) Pohjois-Karjalassa alkoi tutkimushanke, jossa oli tarkoitus kokeilla elintapamuutosten vaikutusta sydäntautikuolleisuuteen. Muutoksen kohteena oli tupakointi, ravinto - rasvan ja suolan vähentäminen ja vihannesten käytön lisääminen - ja liikunta. Yhteiskunnan tuella hanke toteutettiin viestimien, työpaikkojen, sairaaloiden ja kuntien yhteistyönä. [PuskaVäitöskirja]</p>
<p>Suomessa ollaan melko yleisesti sitä mieltä, että Pohjois-Karjala -projekti onnistui; että em. muutokset vähentävät kuolleisuutta, ja että elintapoja voidaan muuttaa valistuksella (vaikka soraääniäkin aina välillä kuuluu).</p>
<p>Sillä tavoin valistus ilmeisesti onkin toiminut, että voin ja muiden eläinrasvojen käyttö on Suomessa vähentynyt vuodesta 1971 rajusti. [Elintarvikkeiden-kulutus-50-93]</p>
<p>Sen sijaan sydäntautikuolleisuuteen Pohjois-Karjala -projektissa ei onnistuttu vaikuttamaan. Tutkimuksen tulosten avulla ei voida väittää, että interventio olisi vähentänyt kuolleisuutta: ensinnäkin, interventioryhmän ja verrokkiryhmä välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa (sydäntautikuolleisuus laski 1970-luvulla koko Suomessa, ei vain Pohjois-Karjalassa) <a href="http://ije.oxfordjournals.org/content/30/2/201.full.pdf">[ExportingFailure]</a>, ja toiseksi, ihmisiä ei jaettu interventio- ja verrokkiryhmään satunnaisesti, joten tutkimuksessa ei voitu luotettavasti erottaa intervention vaikutusta muista tekijöistä (interventioryhmä oli maaseudulla, verrokkiryhmä kaupungissa) [PuskaVäitöskirja]. Kannattaa huomata, että viitattu kritiikki Pohjois-Karjala -projektia kohtaan ei tule höyrähtäneeltä maaseutulääkäriltä tai rasvateollisuudelta, vaan International Journal of Epidemiology:sta, joka on <a href="http://www.scimagojr.com/journalrank.php?category=2713">maailman toiseksi korkeimmalle arvostettu epidemiologinen tieteellinen lehti</a>, ja Puskan vastakritiikkiin vastatiin järkevästi <a href="http://ije.oxfordjournals.org/content/30/6/1496.full.pdf">[ExportingFailureDiscussion]</a>.</p>
<p style="margin-bottom: 16px; margin-top: 16px;">Syökäämme siis rasvaa rauhassa.</p>
<p>Hyvän yleiskatsauksen ravitsemustieteen heikohkoihin tuloksiin antaa Gary Taubesin Diet Delusionin ensimmäinen puolisko [DietDelusion]. Ongelmahan ei ole joku erityinen kyvyttömyys tai pahantahtoisuus ravitsemustieteilijöillä, vaan se, että alalla on periaatteellisesti mahdotonta tehdä satunnaistettuja sokkotutkimuksia - interventioiden tulisi kestää vuosia ja on hankala pimittää ihmisiltä, millaista elämää he elävät. Taubesin kirjan toinen puolisko esittelee hiilihydraattien pahuutta, muttei valitettavasti pysty esittämään siitä sen parempia todisteita kuin vastapuoli rasvan saatanallisuudesta.</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[DietDelusion]</dt>
<dd>Taubes, Gary. The diet delusion. Ebury Digital, 2008.</dd>
<dt>[Elintarvikkeiden-kulutus-50-93]</dt>
<dd>Elintarvikkeiden kulutus ja kulutusmuutokset Suomessa 1950-1993. Johanna Maula. Helsinki, Kuluttajatutkimuskekus 1995. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 10 - 1995.</dd>
<dt>[ExportingFailure]</dt>
<dd>Ebrahim, Shah, and George Davey Smith. "Exporting failure? Coronary heart disease and stroke in developing countries." International Journal of Epidemiology 30.2 (2001): 201-205. <a href="http://ije.oxfordjournals.org/content/30/2/201.full.pdf">Saatavana verkossa.</a></dd>
<dt>[ExportingFailureDiscussion]</dt>
<dd>Ebrahim, Shah, and George Davey Smith. "Editors' Response—exporting failure." International journal of epidemiology 30.6 (2001): 1496-1497. <a href="http://ije.oxfordjournals.org/content/30/6/1496.full.pdf">Saatavana verkossa.</a></dd>
<dt>[PuskaVäitöskirja]</dt>
<dd>Puska, Pekka. North Karelia project, a programme for community control of cardiovascular diseases. - Diss. Kuopio : s.n. , 1974. - (Publications of the University of Kuopio, Community health. 1974, 1.)</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-23252787699053398502013-06-14T15:20:00.001+03:002013-06-20T10:49:44.080+03:006. Päivä: onko tämä vaivan arvoista?<p>Eilisen päivän ahdistus jatkuu. Niinasta tuntuu, ettei projekti ole kaiken tämän ankeuden arvoinen. Mikaa saman ruoan syöminen ja palveluitta eläminen ei ehkä hieman yllättäen haittakaan niin paljon. Asetelma ei ollut edeltäkäsin itsestäänselvä: Mikanhan kuuluisi olla laiska herkkusuu ja Niinan enemmän jalat maassa. Projektin järkevyydestä saadaan aikaan riidanpoikanenkin.</p>
<p>Riidan ratkaisuksi keksittiin kompromissi. Viikolla 2. jatkamme samalla budjetilla, mutta saamme ostaa sen puitteissa mitä haluamme sen sijaan, että ostaisimme niitä hyödykkeitä, joita 1971 mediaanikotitalous osti. Valikoimassa ovat kuitenkin vain tuotteet, joita oli myynnissä myös 1971. Imaginaariset perunalastupussit vinkkaavat silmää Alepan hyllystä. Sipsejähän voisi tehdä itse... jossain toisessa elämässä. Se olisi hauskaa paljolti siksi, ettei olisi pakko. Vain vapaaehtoinen hankaluus on luksusta. </p>
<p>Lauantain lounaaksi on porkkanalaatikkoa, keitettyjä perunoita ja läskisoosia. Mika huomaa, ettei olekaan koskaan tehnyt läskisoosia eikä ole ihan varma miten se kannattaisi tehdä. Noh, liha kannattaa varmaan aina ruskistaa huolella ja maustaa. Lopputulos on kyllä vähän valju (Mikan mielestä) - tuoksuu houkuttelevalta, mutta maistuu raadolle (Niinan mielestä). Porkkanalaatikko sen sijaan on hyvää (kaikkien mielestä); kummallista ettei sitä nykyään tehdä kuin jouluna. Mikan mummo teki sitä suhteellisen säännöllisesti ympäri vuoden, kun Mika oli pieni.</p>
<p>Onnin vaunuista murtui runko, ja ne pitäisi viedä huoltoon kaupungin toiselle puolelle. 2013 rikkinäiset vaunut vietäisiin taksilla, nyt bussilla. Paras osa päivästä meneekin bussilla edestakaisin kulkemiseen. 126 euron korjaus on enemmän kuin koko kuukauden kotitaloustarvikkeille on varattu - ja vaunut ovat varmaan kalliimmat, kuin mitä 1971 olisi hankittu.</p>
<P> Vararattaat saadaan onneksi naapurista. Naapurilla puolestaan on lainassa meidän kantoliina. Emme ole lainkaan perehtyneet vaihdantatalouden kehitykseen 70-luvulta nykypäivään, mutta jotenkin tämä köyhäily tuntuu sopivan kokeen luonteeseen. Nykyään on toisaalta verkkopalveluita, jotka helpottavat asioiden lainailua ja yhteiskäyttöä. Edellisen kerran vaunujen hajotessa saimmekin varavaunut sosiaalisen median avulla.</p>
<h2>Iloa palveluista?</h2>
<p>Mediaaniperhe ei käynyt ravintolassa 1971 kuukausitasolla. Ravintolassa käyminen oli oikeastaan tuomittavaa. Sulkunen et al. ovat sitä mieltä, että 1970-luvun lähiöissä moraali määriteltiin siten, että se oli ei-ravintolassa-käyntiä [Lähiöravintola]. Varsinkin naisten - ja etenkin yksinäisten naisten, hyi! - ravintolakäyntejä katsottiin kieroon. Tämän toki tiesimme jo ennalta, mutta yllätyimme silti siitä, miten selvästi ravintolavieraan oletussukupuoli näkyi Hesarin loppusivujen ravintolamainoksissa:</p>
<div class="figure"><b>Ravintolamainoksia huhtikuun 1971 Helsingin Sanomissa</b>. Muunkinlaisia mainoksia lehdissä toki on, mutta ero nykypäivään on merkittävä.<div style="margin: auto; width: 700px;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsYCUXTWB3LqTDGqPhhQbHyEPwGiLdMJet7WFEgff526lURuW4gJgqwjMkZvPeoiDJO4W8pODKFmy369jVG6OlT6Evx7Vyahj4ExhAUicNIbu5ywLsODgGppa4kLLuPibwCYbH0OSLs_Ho/s1760/mainokset.png" imageanchor="1" ><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsYCUXTWB3LqTDGqPhhQbHyEPwGiLdMJet7WFEgff526lURuW4gJgqwjMkZvPeoiDJO4W8pODKFmy369jVG6OlT6Evx7Vyahj4ExhAUicNIbu5ywLsODgGppa4kLLuPibwCYbH0OSLs_Ho/s700/mainokset.png" width="700" height="467"/></a></div><small>Lähde: Helsingin Sanomat ma 5.4.1971 ja ti 6.4.1971. Kaikki koskaan ilmestyneet Hesarit ovat muuten luettavissa Kansalliskirjaston käsifilmistössä, sen kun kävelee sisään ja laittaa mikrofilmin lukijaan.</small></div>
<p>Rahaa on alkanut vuoden 1971 jälkeen jäädä yhä enemmän huvitteluun. Ravintola- ja virkistyspalveluihin kulutus on kasvanut enemmän kuin tulotaso:</p>
<div class="figure">
<b>Työntekijätalouksien ravintola- ja hotellipalveluiden, sekä kultturi-, harrastus-, opiskelu- ja viihdepalveluiden kulutus 1966-2006.</b> Kulut on muunnettu ensin kulutusyksikköperusteisiksi, sitten vuoden 2006 hintoihin ja sitten esitetty indeksoituna (1971=100). Näitä kulutuslukuja ei ole raportoitu tulokvintiileittäin, joten tässä on käytetty (ammattitaidottomien) työntekijöiden sosioekonomista ryhmää, jonka keskimääräinen tulotaso on lähimpänä mediaanituloja (sekä 1971, että 2009). Vuoden 1995 kohdalla oleva notkahdus on varmasti 1990-luvun alun laman syytä, vuoden 2006 tipahduksen syyksi [KotitalouksienKulutus-1985-2006] arvelee ravintoloissa nautittavan alkoholin kuluttamisen mittavirheitä; [Alkoholinkäyttö-1968-2008, sivu 10] tosin näyttää alkoholin ravintolakulutuksen olleen tosiallisessa laskussa vuodesta 1997 asti.
<div style="margin: auto; width: 758px; ">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdEtkTE1mTVRnbkJWUHVGUmVQZElfVHc&transpose=0&headers=1&merge=COLS&range=A1%3AA10%2CN1%3AN10%2CO1%3AO10%2CQ1%3AQ10&gid=0&pub=1","options":{"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"vAxes":[{"title":"Indeksi (vuosi 1971=100)","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2},"2":{"pointSize":2}},"title":"Ravintola- ja virkistysmenot 1966-2005","curveType":"","booleanRole":"certainty","animation":{"duration":500},"legend":"right","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"hAxis":{"title":"Vuosi","useFormatFromData":true,"minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"width":758,"height":450},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"} </script>
</div>
<small>Lähteet: [KotitalousTiedustelu66-1], [Kotitaloustiedustelu71-1], [KotitalousTiedustelu76-2], [KotitalousTiedustelu81-1-2], [Kotitaloustiedustelu85], [KotitalouksienKulutus-1985-2006]. <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdEtkTE1mTVRnbkJWUHVGUmVQZElfVHc#gid=0">Kuvaajan tiedot Google Spreadsheettina</a>.</small>
</div>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[Kotitaloustiedustelu66-1]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1966. Osa 1, Tekstiosa. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1973.</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu71-1]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 1, Kotitalouksien kulutusmenot. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55)</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu76-2]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1973. Osa 2, Kulutusmenot väestöryhmittäin - Kestokulutushyödykkeiden omistus. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1979.</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu81-1-2]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1981. Osa 1, Liite 2, Kotitalouksien kulutusmenot sosioekonomisen aseman mukaan. Helsinki : Tilastokeskus, 1984.</dd>
<dt>[Kotitaloustiedustelu85]</dt>
<dd>Kotitaloustiedustelu 1985. Kotitalouksien kulutusmenot. Helsinki : Tilastokeskus, 1988.</dd>
<dt>[KotitalouksienKulutus-1985-2006]</dt>
<dd>Ahlqvist Kirsi ja Ylitalo Marko (toim.). Kotitalouksien kulutus 1985-2006. Helsinki : Tilastokeskus, 2009.</dd>
<dt>[Lähiöravintola]</dt>
<dd>Sulkunen, Pekka. ; Alasuutari, Pertti. ; Nätkin, Ritva. ; Kinnunen, Merja. Lähiöravintola. Helsingissä : Otava, 1985.</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4541759172943053198.post-88879198861480812852013-06-12T13:54:00.000+03:002013-06-15T22:25:03.572+03:005. Päivä: liian tasaisen harmaata<p>Riisipuuro on mukavaa aamupalaa: helppo lämmittää ja vastaansanomattoman hyvää. Lämmittämisen helppous perustuu tosin ainakin osittain tulevaisuudesta lainattuun teflon-kattilaan ja induktiolieteen. Lämmin aamupala tuo hiukan lohtua muuten kylmien eväiden tähdittämään päivään - eväsleipiä taas mukaan molemmille.</p>
<p>Niinaa alkaa jo toden teolla ahdistaa arjen harmaus. Vuoden 2013 arkeen on helppo ujuttaa pientä juhlaa: lounastapaaminen kaverin kanssa, lasi viiniä illalla lapsen mentyä nukkumaan, kahvilakäynti tai uusi kiva huivi. Vuonna 1971 päivät tuntuvat lohduttoman samanlaisilta eikä edessä häämöttävältä viikonlopulta ole odotettavissa mitään nostoa - leipää, perunaa ja makkaraa; leipää, perunaa ja makkaraa. Sielu kaipaa sushia, kuohuviiniä ja hömppää, mutta <a href="http://www.philomela.fi/wp-content/uploads/2013/04/image.jpg">kuorokeikan</a> jälkeenkään ei pääse edes kaljalle. Viisi euroa iltaa varten ostetuista kylmistä eväistä (karjalanpiirakka, pulla, banaani, suklaa) tuntuu kohtuuttomalta, kun melkein samaan hintaan saisi naapurin aasialaisbuffetista rajatta oikeaa ruokaa. </p>
<p>Paperiasioita ei voi hoitaa 1970-luvun malliin vaikka yrittäisi. Laskuja tulee sähköpostiin, papereista täytyy ottaa kopioita ja sopimuspohjat ovat pdf:iä, laskut maksetaan nettipankissa. Palkat lasketaan webissä ja siellä syntyvät myös työnantajailmoitukset. ATK on todellakin arkipäivää nykyään. Mika päättää ainakin käydä kokeilemassa tiskiltä maksua vielä.</p>
<p>Mikan ja Onnin illalliseksi lämmitettiin eiliseltä jäänyttä perunamuussia ja uunimakkaraa. Perunamuussia jäi vielä rieskan aineeksikin. Tähteiden käyttö on olennainen osa budjetissa pysymistä. Runsaalla sokerilla, voilla ja suolalla maustettu perunarieska vetää muuten lämpimänä hyvinkin vertoja hampurilaiselle ylensyömiseen houkuttajana: suolaisen, makean ja rasvaisen ihana liitto. Ehkä siitä on jonkinlaiseksi juhlahetkeksi?</p>
<h2>Mistä nautintoa?</h2>
<p>Mika oli alunperin ajatellut kirjoittaa jotain helppoa siitä, miten tulotason kohotessa puhtaasti ruumiillisten nautintojen merkitys vähenee. Tämähän oli Bourdieunkin perustulos 1960-luvun Ranskassa kerätystä aineistosta: on rahvaanomaista nauttia hyvästä olosta. Ylemmät sosiaaliluokat - joilla on varaa valita - nauttivat pikemminkin vulgaareista nautinnoista kieltäytymisestä! [Distinction, s. 177-197] Rasvan ja sokerin nautinto Suomessa olikin saavuttanut huippunsa juuri 60-70 -lukujen vaihteessa...</p>
<div class="img"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyQS1W-5-YvAcyHM9LXtB1eZhiubzy7nsFslFN-nUbiaSyLnLHIfsLJFfeCScKmCGO58bN69BukTT4sny075c5BAPg3NbJCFzsQOYBp1t0-VpBtrDeFDGdh5UT6bCYCvw59e8ZyWR8cT9N/s1600/IMG_9213.JPG" imageanchor="1" ><img border="0" width="700" height="467" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyQS1W-5-YvAcyHM9LXtB1eZhiubzy7nsFslFN-nUbiaSyLnLHIfsLJFfeCScKmCGO58bN69BukTT4sny075c5BAPg3NbJCFzsQOYBp1t0-VpBtrDeFDGdh5UT6bCYCvw59e8ZyWR8cT9N/s700/IMG_9213.JPG" /></a></div>
<p>mutta aivan näin yksinkertainen asia ei ollutkaan:</p>
<div class="figure">
<b>Eri nautintoaineiden kulutus 1950-2010</b>. Sokerin, rasvan, viinan ja tupakan kulutus kuvattuna siten, että vuoden 1971 kulutuksen indeksi on 100. Alkuperäiset määrät (siis skaala) ovat kiloja sokeria ja rasvaa, litroja alkoholijuomia (ei siis puhdasta alkoholia, vaan kaikkia alkoholipitoisia juomia yhteensä) ja yksiköitä tupakkaa.
<div style="margin: auto; width: 758px; ">
<script type="text/javascript" src="//ajax.googleapis.com/ajax/static/modules/gviz/1.0/chart.js"> {"dataSourceUrl":"//docs.google.com/spreadsheet/tq?key=0ApSNB3yvOKmQdGp0eHJvNWF6aEkxTU9zTnJpQjdfbmc&transpose=0&headers=1&merge=COLS&range=A1%3AA22%2CC1%3AC22%2CE1%3AE22%2CJ1%3AJ22%2CL1%3AL22&gid=0&pub=1","options":{"vAxes":[{"useFormatFromData":true,"title":"Indeksi (1971=100)","minValue":null,"logScale":false,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},{"useFormatFromData":true,"minValue":null,"logScale":false,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null}],"titleTextStyle":{"bold":true,"color":"#000","fontSize":16},"series":{"0":{"pointSize":2},"1":{"pointSize":2,"lineWidth":2},"2":{"pointSize":2},"3":{"pointSize":2}},"booleanRole":"certainty","curveType":"","title":"Nautinto-aineiden kulutus 1950-2010","animation":{"duration":500},"legend":"right","lineWidth":2,"useFirstColumnAsDomain":true,"hAxis":{"useFormatFromData":true,"title":"Vuosi","minValue":null,"viewWindow":{"min":null,"max":null},"maxValue":null},"tooltip":{},"width":758,"height":511},"state":{},"view":{},"isDefaultVisualization":true,"chartType":"LineChart","chartName":"Chart1"}
</script>
</div>
<small>Lähteet: sokeri, rasva ja alkoholijuomat [Elintarvikkeiden-kulutus-50-93, liite 1., <a href="http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/ravintotase_2004_ja_2005_ennakko.pdf">Ravintotase-2004</a>, s. 25-27, <a href="http://www.maataloustilastot.fi/node/1947">Ravintotase-2009</a>], tupakka [<a href="http://www.stat.fi/til/tup/2009/tup_2009_2010-12-22_fi.pdf">Tupakkatilasto-2009</a>, sivu 30]. Huomaa, että ravintotase kuvaa elintarvikkeiden tuotantoa, ei kulutusta - tosin tällöin esim. sokerin käyttö muiden elintarvikkeiden raaka-aineina tulee automaattisesti huomioitua. <a href="https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0ApSNB3yvOKmQdGp0eHJvNWF6aEkxTU9zTnJpQjdfbmc&usp=sharing">Kuvaajan tiedot Googl Spreadsheettina</a>.</small>
</div>
<p>Sokerin, rasvan ja tupakan kulutus on ensin sotien jälkeen noussut (tulotason myötä?) ja kääntynyt sitten laskuun, kun iloa elämään on voinut etsiä muualtakin, mutta alkoholin käytön kasvulle ei näy loppua. Miksi? Viinin kittaus on Bourdieun tuloksissa ehdottomasti alhaisen statuksen ja elintason merkki. Suomessa kitattiin tietysti vähän muita aineita, mutta kitattiin kuitenkin, ja kitataan yhä vain enemmän. Kun yleinen tulotaso nousee, nousee myös alkoholinkulutus, ja vaikka siirryttäisiinkin yhä hienompiin laatuihin ja vaikeampiin makuihin (makeahkosta omppupompusta gin toniciin - täysin kuvitteelinen esimerkki, tietysti), niin humala on kuitenkin sama. Samalla tavalla makeissa herkuissakin voisi siirtyä halvimmasta bulkkisuklaasta käsintehtyihin ja kullalla silattuihin konvehteihin, mutta makeisten kulutus ei silti ole jatkanut nousuaan.</p>
<p>Emme muuten alkaneet tupakoida kokeen ajaksi, emmekä tainneet onnistua nostamaan sokerinkulutustakaan vuoden 1971 tasolle. Niina sentään yritti parhaansa, ja se on paljon se!</p>
<h2>Lähteet</h2>
<dl>
<dt>[Distinction]</dt>
<dd>Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste. Pierre Bourdieu. Routledge, 1998. Käänt. Richard Nice. (Ranskankielinen alkuteos La Distinction. Critique sociale du jugement, 1979). </dd>
<dt>[Elintarvikkeiden-kulutus-50-93]</dt>
<dd>Elintarvikkeiden kulutus ja kulutusmuutokset Suomessa 1950-1993. Johanna Maula. Helsinki, Kuluttajatutkimuskekus 1995. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 10 - 1995.</dd>
<dt>[Ravintotase-2004]</dt>
<dd>Ravintotase 2004 ja 2005 (ennakko). Helsinki, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, 2006. <a href="http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/ravintotase_2004_ja_2005_ennakko.pdf">Saatavana verkossa</a>.</dd>
<dt>[Ravintotase-2009]</dt>
<dd>Ravintotase 2010 ennakko ja 2009 lopulliset tiedot. <a href="http://www.maataloustilastot.fi/node/1947">Julkaistu verkossa</a>.</dd>
<dt>[Tupakkatilasto-2009]</dt>
<dd>Tupakkatilasto 2009. Suomen virallinen tilasto. Helsinki, Tilastokeskus, 2010. <a href="http://www.stat.fi/til/tup/2009/tup_2009_2010-12-22_fi.pdf">Saatavana verkossa</a>.</dd>
</dl>Mika Raentohttp://www.blogger.com/profile/08161289125416716348noreply@blogger.com2