1. Päivä: pullaa ja makaronilaatikkoa

Ensimmäinen aamumme vuonna 1971 alkaa lempeästi: pullaa, banaania ja maitoa. Ei hullumpaa. Pulla on tosin leivottu eilen ja muovipussissa ehtinyt jo vähän elähtää. Jos eläisimme 2010-luvulla, pulla olisi tuoreeltaan laitettu  pakkaseen ja lämmitetty sitten mikrossa aamulla. Osa pullasta itse asiassa pakastettiinkin, mutta - voi pettymysten pettymys! - koska pakastinta ei 1971 ollut kuin osassa kaupunkitalouksia (tästä lisää myöhemmin), aukeaa meilläkin pakastimen ovi seuraavan kerran vasta kuukauden kuluttua.

Onni haluaisi katsoa aamupalapöydässä lastenohjelmaa netistä. Kaksivuotiaalle on turha selittää, että 40 vuotta sitten ei ollut läppäreitä saati sitten nettiä. Viihdykkeeksi kelpaa aamupalan jälkeinen vesiväreillä maalaaminen.

Sitten sattuukin jo ensimmäinen lipeäminen: Niina lämmittää kauratyynyn mikrossa, vaikka mikroaaltouunit alkoivat Suomessa yleistyä vasta 1990-luvulla. Oli ne sentään jo keksitty: ensimmäisen mikrouunin kehitti amerikkalainen Percy Spencer puolivahingossa jo vuonna 1945, ja kotitalouksille sitä alettiin jenkeissä markkinoida 60-luvun lopulla [Wikipedia]. Selittelyn makua, myönnetään, mutta huonosti nukutun yön jälkeen jo valmiiksi kipeitä hartioita särkee nyt julmetusti. Ja kun kapealta polulta on kerran luisuttu, niin sairasloman jatkumisesta ilmoitetaan töihin tekstiviestillä. Vuonna 1971 olisi asia tietysti pitänyt toimittaa lankapuhelimitse.

Onneksi lounaaksi on jääkaapissa valmista makaronilaatikkoa. Se täytyy kuitenkin lämmittää paistinpannulla mikron sijaan. Karu todellisuus alkaa hiljalleen valjeta: pannulla voin kanssa lämmitetty ruoka maistuu toki herkulliselta, mutta siitä seuraa ylimääräistä tiskiä, ja kaikki tiskit ovat tästä eespäin käsitiskiä.

Käytettiinköhän 1971 ketsuppia? Päätän käyttää joka tapauksessa. Jotkut asiat ovat minullekin pyhiä.

Illalla teemme retken lähikauppaan. Budjetin mukaan voimme käyttää ruokaan 120 euroa viikossa. Sallittujen aineiden listalla on elintarvikkeita, joita käytettiin laajasti myös vuonna 1971. Kauppareissu jännittää. Miltä kauppa mahtaa näyttää näiden lasien läpi katsottuna? Huomaamme, ettemme osaa lainkaan arvioida, mihin rahat riittävät. Haikailemme sellaisten herkkujen perään, joita emme normaalistikaan ostaisi kuin harvoin, mutta joiden yllä nyt leijuu kielletyn hedelmän vastustamaton taika. Hulluinta on, että huomaamme miettivämme, mahtavatko muut asiakkaat huomata, että meillä on menossa tällainen leikki! Punaista maitoa ja luomun puutetta tekee mieli selitellä.

Ostamme:

Oululainen hapankorppu 370g           1.99
PL Luomuruisleipä 400g                1.49
Pirkka setsuuriviipaleet 500g         1.39
Valio täysmaito 1l * 2                2.50
Muovikassi                            0.19
Tamminen nauta-sikajauheliha          3.39
Vataja nitriititön täyslihanakki      3.67
Wursti rosvopaisti 170g               2.99
LU Domino-täytekeksi 175g             2.15
Valio AB-piimä 1l                     1.49
Valiojogurtti 200g * 3                1.47
Sipuli irto                           1.20
Pirkka edam 350g                      2.49
Pirkka peruna 2kg kelt Suomi 1        1.89

Luomuleipää ei ollut 1971, mutta se on yllättäen kilohinnaltaan halvimpia mitä kaupasta löytyy. Täysmaito on kalliimpaa kuin kevytmaito. Täysrasvaista piimää on vain funktionaalisena elintarvikkeena. (Rasvaisella piimällä oli tietysti funktio myös vuonna 1971: siitä sai hyvin energiaa. Nykyään funktionaalisista elintarvikkeista saa lähinnä kaikkea muuta.) Juustojen hinnoissa on suuria eroja, ja kaupan oma merkki on selvästi halpaa. Tulevaisuudesta olemme tuoneet lapselle nitriitittömät nakit - etukäteen on päätetty, että (lapsen) terveydellä ei leikitä.

Onni kiukuttelee kaupassa kun a) keskustelemme ruokien hinnoista, etsimme edullisempia tuotteita, mietimme mitä voimme ostaa ja b) emme osta Onnin keksimiä herkkuja tulevaisuudesta. "Ei oliiveja, kulta, ei einespitsaa. Noita ei ole oikeasti nyt olemassa". Einespitsa olisi kyllä naurettavan halpaa. Tarjouksessa sen kilohinta on suunnilleen sama kuin ruisleivän.

Iltapalaksi tarjolla keksiä, banaania, setsuuria ja leikkelettä, pullaa ja mandariinia (hmm, oliko 1971 mandariinia?). Päivän astioiden käsinpesuun menee puoli tuntia, vaikkei ole laitettu ruokaa. Törmäys karuun todellisuuteen, osa II: ilman toista tiskiallasta astiat tulee huuhdeltua juoksevan veden alla, eikä varaajassa riitä lämmintä vettä normaaliin suihkuun. Noh, vuonna 1971 ei todellakaan käyty suihkussa päivittäin...

Mitä, miksi (ihmeessä)?

Tämän blogin kautta voit seurata kolmihenkisen helsinkiläisperheen puolivakavaa ihmiskoetta, jossa eletään kokonainen kuukausi 1971 kulutustasolla. Blogi perustuu Mikan ja Niinan subjektiivisiin päiväkirjamerkintöihin - lapselta ei taaskaan kysytä mitään! - sekä kokeen taustaksi koottujen tilastotietojen ja kulttuurihistoriallisen diibadaaban valittuihin paloihin.

Mika oli jossain vaiheessa antanut kertoa itselleen, että suomalaisten elintaso on noussut kolminkertaiseksi 1970-luvun alusta. Mitä ihmettä se voisi tarkoittaa käytännössä? Ajatus siitä, että meillä olisi nyt kolme kertaa niin paljon kaikkea kuin vanhemmillamme, tuntui järjettömältä. Millaista olisi elää kolmasosan elintasolla?

Vuosi 1971 on valittu, koska tältä vuodelta on olemassa Kotitaloustiedustelu: viiden vuoden välein tehty tilastollinen tutkimus siitä, mitä kotitaloudet tienasivat ja mihin sen kuluttivat. [Kotitaloustiedustelu71-1]

Osoittautuu muuten, että kolminkertaistuminen onkin tapahtunut noin vuodesta 1968, ainakin mediaaniansioin mitattuna:

Käytettävissä olevan tulon mediaani kulutusyksikköä kohti 1966 -- 2010 (reaalinen, vuoden 2010 rahanarvossa). Kulutusyksikkö lasketaan niin, että kotitalouden 1. aikuinen saa painon 1, seuraavat yli 13-vuotiaat painon 0.5 ja nuoremmat painon 0.3. Käytettävissä oleva tulo on tulonsiirtojen (verot, etuudet) jälkeen laskettu tulo. Tilastotiedot © Tilastokeskus, Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Tulot ja kulutus/Tulonjakotilasto > Taulukko: 4. Tulokymmenysten tulo-osuudet (%), keskiarvot, mediaanit ja maksimit vuosina 1966-2010, 20120522 12:31. Taulukko tuotuna Googlen Fusion Tableksi

Lisäksi osoittautuu, että tulotasojen ja kulutustasojen määritteleminen eri toimijoiden tilastoja yhdistellen on paljon, paljon isompi duuni kuin ennalta luulisi.

Lähteet

[Kotitaloustiedustelu71-1]

Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 1, Kotitalouksien kulutusmenot. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55).