2. Päivä: vaikeus luopua kännykästä

Aamupalalla tällä kertaa setsuuria, rosvopaistia ja sinappia; maitoa ja piimää; kahvia. Piimä ei oikein maistu kenellekään, mutta muuten ei valittamista. Onnilla on edelleen viihtymisvaikeuksia ilman piirrettyjä, joten aamuhuviksi käydään kylvyssä.

Mika on menossa illalla Otaniemeen pitämään luentoa ZenRoboticista. Firmalla maksatetun taksikyydin sijasta Espooseen siirrytään bussilla. Bussimatkailu ei ole kovin vaikeaa, mutta laukussa säilyvien eväiden valmistelu sekä lounaalle, että illalliselle on haastavampaa. Mika päätyy samaan kuin eilen: ruisleipää ja paksulti juustoa.

Niinalla selkä ja niska edelleen niin kipeä, ettei töihin pääse. Kotona aika kuluu kivasti lukemalla, vaikka 2010-luvulla läppärikin olisi ahkerassa käytössä. Särkylääkettä ja relaksanttia kuluu, mutta mikään ei tunnu auttavan. Mitkähän tropit olisivat olleet käytössä vuonna 1971? Ensimmäisenä mieleen tulee alkoholi, mutta varsinkaan naiset eivät sitä 40 vuotta sitten vielä juuri käyttäneet. Sauna? Kuppaus? Sisu? Illalla törsäämme yksityiseen hierojaan 53 euroa. Siinä olisi jo varmana koko kuukauden terveydenhuoltopalvelubudjetti.

Kännykästä ja sähköpostista ei vielä ainakaan ole päästy kokonaan eroon. Olemme päättäneet, että koska kodeissa ja työpaikoilla oli jo 1971 käytössä puhelin, saa kännykkää näissä tukikohdissa käyttää lankapuhelimen tapaan. (Ei siis tekstiviestejä.) Töissä käytämme - työasioihin - myös sähköpostia ja muita viestimiä. Kuukauden sähköpostilakko tuskin menisi läpi kummankaan työnantajalle.

Tänään käytämme kuitenkin puhelinta tai nettiä myös siviiliasioissa. Sovimme treffejä toisten lapsiperheiden kanssa, tilaamme hierojan ja sumplimme uusiksi illan koordinaatteja. Alunperin oli tarkoitus tavata keskustassa, mutta Mika yhyttikin Otaniemestä bussin, jolla pääsi sopivasti kotiinpäin. Vasta kyytiin noustua valkeni, että suunnitelman muutokset eivät 1971 todellisuudessa olekaan niin yksinkertaisia - siellä ne vaimo ja lapsi turhaan tähyilisivät kaupungilla, ellei olisi kännyköitä. Tässä kohtaa elämänmuutos jopa 90-lukuun verrattuna - jonka kännykättömyyden itsekin vielä jollain tapaa muistamme - on huikean suuri. Asiat pitää suunnitella ja päättää, eikä sopimuksia muutella lennossa. On tietysti huomattava, että kanssaihmiset elävät edelleen 2010-lukua: kaikilta muilta ei voi odottaa sopeutumista hassuihin sääntöihimme. Luemme saamamme tekstiviestit ja vastaamme akuutteihin.

Mika laittoi sentään henkilökohtaiseen sähköpostiin poissaoloviestin kuukaudeksi. Se oli vapauttavaa.

Koeasetelma, osa 1: budjetti

Ja miten se vuoden 1971 elintaso nyt sitten oikein määritellään? Yksi osa vastausta on, että elämme vuoden 1971 tuloilla ja menoilla (eli budjetilla). Erityisesti yritämme elää suunnilleen mediaanibudjetilla omaan perheesemme sovitettuna. Kotitaloustiedustelussa on tilastoitu tuloja ja menoja koko kansalta, sosiaaliekonomisen aseman, asuinpaikan jne. mukaan. Me valitsemme edustavamme Helsingissä asuvaa keskikokoista perhettä. Täsmällinen keskikoko olisi 2.35 henkilöä [Kotitaloustiedustelu71-2, sivu 45]; meitä nyt on 3 hlöä ja 1.8 kulutusyksikköä(kulutusyksikköjen laskukaava).

Helsinkiläisten mediaanituloa ei kotitaloustiedustelu kerro, joten joudumme arvioimaan. Helsinkiläisperheiden keskitulo on 19072 mk vuodessa [Kotitaloustiedustelu71-2, sivu 45] ja viidennen desiilin (eli sen tavoittelemamme mediaanin) tulot koko maassa 81.2% keskituloista [Kotitaloustiedustelu71-2, sivu 65, taulukko 2.8, kotitalouden käytettävissä olevat tulot]. Tästä saamme kotitalouden vuosituloiksi vuonna 1971 15486 mk.

Tämä summa täytyy vielä muuntaa euroihin ja vuoden 2012 hintoihin, jotta voisimme käyttää sitä tulobudjettina. 15486 mk on 2598 euroa. Kuluttajahintaindeksi oli vuonna 1971 232 ja vuonna 2012 1863. Skaalaamalla saamme vuoden 2012 vuosituloiksi 20831 euroa, eli 1736 euroa kuukaudessa. Laskutapa vaikuttaa uskottavalta, sillä kuten edellisessä postauksessa näimme, Tilastokeskuksen laskee 1971 mediaanituloksi kulutusyksikköä kohti 18198 euroa (vuoden 2010 hinnoissa), josta tulisi 17132 euroa. Helsingissä ansaittiin silloin, niin kuin nykyäänkin, hiukan enemmän - ja hinnatkin olivat varmasti vähän korkeampia.)

Tulojen lisäksi haluamme tietää mediaanimenot, mutta niitäpä ei helsinkiläisten osalta myöskään ole suoraan tilastoitu. Arvioimme menoja skaalaamalla koko maan menot em. tuloihin. Ensinnäkin keskimääräiset menot kotitaloutta kohti olivat Helsingissä [Kotitaloustiedustelu71-3, sivu 46] 17985 mk vuodessa ja keskitulot 19072, eli keskimäärin menot olivat 94.3% tuloista (loppu jäi säästöön). Arvioidut menot ovat nyt siis 94.3% * 20831 = 19643 euroa vuodessa eli 1637 euroa kuukaudessa. Tämä jaetaan eri kuluihin vuoden 1971 mukaisesti [Kotitaloustiedustelu71-3, sivu 13].

Vuoden 1971 menobudjetti kuukaudelle ja viikolle, vuoden 2012 hinnoissa

Ylläoleva taulukko on siis kokeemme keskeinen kehys: tuon verran on rahaa käytettävissä erilaisiin tavaroihin ja palveluihin tämän kuukauden aikana. Yksinkertaistamme asiaa hieman: laskimme kuukausituloista myös yksinkertaisen viikkobudjetin jakamalla neljällä, ja pyrimme pitämään budjetin viikkotasolla.

Mika on skannannut ja jakanut 1971 kotitaloustiedustelun taulukko-osat. Taulukot eivät enää ole suojattuja, koska niihin kohdistuu vain luettelo- tai tietokantasuoja, joiden suoja-aika on 15 vuotta. Skannauksista on poistettu mahdollisesti teoskynnyksen ylittävät tekstiosat. Nykyäänhän Tilastokeskuksella on hyvin ystävällinen lisensiointipolitiikka (suunnilleen CC-BY.), mutta sieltä ei saatu vastausta kyselyyn vanhojen Kotitaloustiedustelujen jakamisesta sellaisenaan.

Lähteet

[Kotitaloustiedustelu71-2]

Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 2, Kotitalouksien tulot ja tulojen jakaantuminen. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55). Taulukko-osat jaettuna

[Kotitaloustiedustelu71-3]

Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 3, Kotitalouksien tulot ja tulojen jakaantuminen. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55). Taulukko-osat jaettuna