1971
Elämme kuukauden vuoden 1971 kulutustasolla

5. Päivä: liian tasaisen harmaata

Riisipuuro on mukavaa aamupalaa: helppo lämmittää ja vastaansanomattoman hyvää. Lämmittämisen helppous perustuu tosin ainakin osittain tulevaisuudesta lainattuun teflon-kattilaan ja induktiolieteen. Lämmin aamupala tuo hiukan lohtua muuten kylmien eväiden tähdittämään päivään - eväsleipiä taas mukaan molemmille.

Niinaa alkaa jo toden teolla ahdistaa arjen harmaus. Vuoden 2013 arkeen on helppo ujuttaa pientä juhlaa: lounastapaaminen kaverin kanssa, lasi viiniä illalla lapsen mentyä nukkumaan, kahvilakäynti tai uusi kiva huivi. Vuonna 1971 päivät tuntuvat lohduttoman samanlaisilta eikä edessä häämöttävältä viikonlopulta ole odotettavissa mitään nostoa - leipää, perunaa ja makkaraa; leipää, perunaa ja makkaraa. Sielu kaipaa sushia, kuohuviiniä ja hömppää, mutta kuorokeikan jälkeenkään ei pääse edes kaljalle. Viisi euroa iltaa varten ostetuista kylmistä eväistä (karjalanpiirakka, pulla, banaani, suklaa) tuntuu kohtuuttomalta, kun melkein samaan hintaan saisi naapurin aasialaisbuffetista rajatta oikeaa ruokaa.

Paperiasioita ei voi hoitaa 1970-luvun malliin vaikka yrittäisi. Laskuja tulee sähköpostiin, papereista täytyy ottaa kopioita ja sopimuspohjat ovat pdf:iä, laskut maksetaan nettipankissa. Palkat lasketaan webissä ja siellä syntyvät myös työnantajailmoitukset. ATK on todellakin arkipäivää nykyään. Mika päättää ainakin käydä kokeilemassa tiskiltä maksua vielä.

Mikan ja Onnin illalliseksi lämmitettiin eiliseltä jäänyttä perunamuussia ja uunimakkaraa. Perunamuussia jäi vielä rieskan aineeksikin. Tähteiden käyttö on olennainen osa budjetissa pysymistä. Runsaalla sokerilla, voilla ja suolalla maustettu perunarieska vetää muuten lämpimänä hyvinkin vertoja hampurilaiselle ylensyömiseen houkuttajana: suolaisen, makean ja rasvaisen ihana liitto. Ehkä siitä on jonkinlaiseksi juhlahetkeksi?

Mistä nautintoa?

Mika oli alunperin ajatellut kirjoittaa jotain helppoa siitä, miten tulotason kohotessa puhtaasti ruumiillisten nautintojen merkitys vähenee. Tämähän oli Bourdieunkin perustulos 1960-luvun Ranskassa kerätystä aineistosta: on rahvaanomaista nauttia hyvästä olosta. Ylemmät sosiaaliluokat - joilla on varaa valita - nauttivat pikemminkin vulgaareista nautinnoista kieltäytymisestä! [Distinction, s. 177-197] Rasvan ja sokerin nautinto Suomessa olikin saavuttanut huippunsa juuri 60-70 -lukujen vaihteessa...

mutta aivan näin yksinkertainen asia ei ollutkaan:

Eri nautintoaineiden kulutus 1950-2010. Sokerin, rasvan, viinan ja tupakan kulutus kuvattuna siten, että vuoden 1971 kulutuksen indeksi on 100. Alkuperäiset määrät (siis skaala) ovat kiloja sokeria ja rasvaa, litroja alkoholijuomia (ei siis puhdasta alkoholia, vaan kaikkia alkoholipitoisia juomia yhteensä) ja yksiköitä tupakkaa.
Lähteet: sokeri, rasva ja alkoholijuomat [Elintarvikkeiden-kulutus-50-93, liite 1., Ravintotase-2004, s. 25-27, Ravintotase-2009], tupakka [Tupakkatilasto-2009, sivu 30]. Huomaa, että ravintotase kuvaa elintarvikkeiden tuotantoa, ei kulutusta - tosin tällöin esim. sokerin käyttö muiden elintarvikkeiden raaka-aineina tulee automaattisesti huomioitua. Kuvaajan tiedot Googl Spreadsheettina.

Sokerin, rasvan ja tupakan kulutus on ensin sotien jälkeen noussut (tulotason myötä?) ja kääntynyt sitten laskuun, kun iloa elämään on voinut etsiä muualtakin, mutta alkoholin käytön kasvulle ei näy loppua. Miksi? Viinin kittaus on Bourdieun tuloksissa ehdottomasti alhaisen statuksen ja elintason merkki. Suomessa kitattiin tietysti vähän muita aineita, mutta kitattiin kuitenkin, ja kitataan yhä vain enemmän. Kun yleinen tulotaso nousee, nousee myös alkoholinkulutus, ja vaikka siirryttäisiinkin yhä hienompiin laatuihin ja vaikeampiin makuihin (makeahkosta omppupompusta gin toniciin - täysin kuvitteelinen esimerkki, tietysti), niin humala on kuitenkin sama. Samalla tavalla makeissa herkuissakin voisi siirtyä halvimmasta bulkkisuklaasta käsintehtyihin ja kullalla silattuihin konvehteihin, mutta makeisten kulutus ei silti ole jatkanut nousuaan.

Emme muuten alkaneet tupakoida kokeen ajaksi, emmekä tainneet onnistua nostamaan sokerinkulutustakaan vuoden 1971 tasolle. Niina sentään yritti parhaansa, ja se on paljon se!

Lähteet

[Distinction]
Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste. Pierre Bourdieu. Routledge, 1998. Käänt. Richard Nice. (Ranskankielinen alkuteos La Distinction. Critique sociale du jugement, 1979).
[Elintarvikkeiden-kulutus-50-93]
Elintarvikkeiden kulutus ja kulutusmuutokset Suomessa 1950-1993. Johanna Maula. Helsinki, Kuluttajatutkimuskekus 1995. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 10 - 1995.
[Ravintotase-2004]
Ravintotase 2004 ja 2005 (ennakko). Helsinki, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, 2006. Saatavana verkossa.
[Ravintotase-2009]
Ravintotase 2010 ennakko ja 2009 lopulliset tiedot. Julkaistu verkossa.
[Tupakkatilasto-2009]
Tupakkatilasto 2009. Suomen virallinen tilasto. Helsinki, Tilastokeskus, 2010. Saatavana verkossa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti