6. Päivä: onko tämä vaivan arvoista?

Eilisen päivän ahdistus jatkuu. Niinasta tuntuu, ettei projekti ole kaiken tämän ankeuden arvoinen. Mikaa saman ruoan syöminen ja palveluitta eläminen ei ehkä hieman yllättäen haittakaan niin paljon. Asetelma ei ollut edeltäkäsin itsestäänselvä: Mikanhan kuuluisi olla laiska herkkusuu ja Niinan enemmän jalat maassa. Projektin järkevyydestä saadaan aikaan riidanpoikanenkin.

Riidan ratkaisuksi keksittiin kompromissi. Viikolla 2. jatkamme samalla budjetilla, mutta saamme ostaa sen puitteissa mitä haluamme sen sijaan, että ostaisimme niitä hyödykkeitä, joita 1971 mediaanikotitalous osti. Valikoimassa ovat kuitenkin vain tuotteet, joita oli myynnissä myös 1971. Imaginaariset perunalastupussit vinkkaavat silmää Alepan hyllystä. Sipsejähän voisi tehdä itse... jossain toisessa elämässä. Se olisi hauskaa paljolti siksi, ettei olisi pakko. Vain vapaaehtoinen hankaluus on luksusta.

Lauantain lounaaksi on porkkanalaatikkoa, keitettyjä perunoita ja läskisoosia. Mika huomaa, ettei olekaan koskaan tehnyt läskisoosia eikä ole ihan varma miten se kannattaisi tehdä. Noh, liha kannattaa varmaan aina ruskistaa huolella ja maustaa. Lopputulos on kyllä vähän valju (Mikan mielestä) - tuoksuu houkuttelevalta, mutta maistuu raadolle (Niinan mielestä). Porkkanalaatikko sen sijaan on hyvää (kaikkien mielestä); kummallista ettei sitä nykyään tehdä kuin jouluna. Mikan mummo teki sitä suhteellisen säännöllisesti ympäri vuoden, kun Mika oli pieni.

Onnin vaunuista murtui runko, ja ne pitäisi viedä huoltoon kaupungin toiselle puolelle. 2013 rikkinäiset vaunut vietäisiin taksilla, nyt bussilla. Paras osa päivästä meneekin bussilla edestakaisin kulkemiseen. 126 euron korjaus on enemmän kuin koko kuukauden kotitaloustarvikkeille on varattu - ja vaunut ovat varmaan kalliimmat, kuin mitä 1971 olisi hankittu.

Vararattaat saadaan onneksi naapurista. Naapurilla puolestaan on lainassa meidän kantoliina. Emme ole lainkaan perehtyneet vaihdantatalouden kehitykseen 70-luvulta nykypäivään, mutta jotenkin tämä köyhäily tuntuu sopivan kokeen luonteeseen. Nykyään on toisaalta verkkopalveluita, jotka helpottavat asioiden lainailua ja yhteiskäyttöä. Edellisen kerran vaunujen hajotessa saimmekin varavaunut sosiaalisen median avulla.

Iloa palveluista?

Mediaaniperhe ei käynyt ravintolassa 1971 kuukausitasolla. Ravintolassa käyminen oli oikeastaan tuomittavaa. Sulkunen et al. ovat sitä mieltä, että 1970-luvun lähiöissä moraali määriteltiin siten, että se oli ei-ravintolassa-käyntiä [Lähiöravintola]. Varsinkin naisten - ja etenkin yksinäisten naisten, hyi! - ravintolakäyntejä katsottiin kieroon. Tämän toki tiesimme jo ennalta, mutta yllätyimme silti siitä, miten selvästi ravintolavieraan oletussukupuoli näkyi Hesarin loppusivujen ravintolamainoksissa:

Ravintolamainoksia huhtikuun 1971 Helsingin Sanomissa. Muunkinlaisia mainoksia lehdissä toki on, mutta ero nykypäivään on merkittävä.

Lähde: Helsingin Sanomat ma 5.4.1971 ja ti 6.4.1971. Kaikki koskaan ilmestyneet Hesarit ovat muuten luettavissa Kansalliskirjaston käsifilmistössä, sen kun kävelee sisään ja laittaa mikrofilmin lukijaan.

Rahaa on alkanut vuoden 1971 jälkeen jäädä yhä enemmän huvitteluun. Ravintola- ja virkistyspalveluihin kulutus on kasvanut enemmän kuin tulotaso:

Työntekijätalouksien ravintola- ja hotellipalveluiden, sekä kultturi-, harrastus-, opiskelu- ja viihdepalveluiden kulutus 1966-2006. Kulut on muunnettu ensin kulutusyksikköperusteisiksi, sitten vuoden 2006 hintoihin ja sitten esitetty indeksoituna (1971=100). Näitä kulutuslukuja ei ole raportoitu tulokvintiileittäin, joten tässä on käytetty (ammattitaidottomien) työntekijöiden sosioekonomista ryhmää, jonka keskimääräinen tulotaso on lähimpänä mediaanituloja (sekä 1971, että 2009). Vuoden 1995 kohdalla oleva notkahdus on varmasti 1990-luvun alun laman syytä, vuoden 2006 tipahduksen syyksi [KotitalouksienKulutus-1985-2006] arvelee ravintoloissa nautittavan alkoholin kuluttamisen mittavirheitä; [Alkoholinkäyttö-1968-2008, sivu 10] tosin näyttää alkoholin ravintolakulutuksen olleen tosiallisessa laskussa vuodesta 1997 asti.

Lähteet: [KotitalousTiedustelu66-1], [Kotitaloustiedustelu71-1], [KotitalousTiedustelu76-2], [KotitalousTiedustelu81-1-2], [Kotitaloustiedustelu85], [KotitalouksienKulutus-1985-2006]. Kuvaajan tiedot Google Spreadsheettina.

Lähteet

[Kotitaloustiedustelu66-1]

Kotitaloustiedustelu 1966. Osa 1, Tekstiosa. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1973.

[Kotitaloustiedustelu71-1]

Kotitaloustiedustelu 1971. Osa 1, Kotitalouksien kulutusmenot. Helsinki : Tilastokeskus, 1976. - (Tilastollisia tiedonantoja, ISSN 0355-208X; n:o 55)

[Kotitaloustiedustelu76-2]

Kotitaloustiedustelu 1973. Osa 2, Kulutusmenot väestöryhmittäin - Kestokulutushyödykkeiden omistus. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1979.

[Kotitaloustiedustelu81-1-2]

Kotitaloustiedustelu 1981. Osa 1, Liite 2, Kotitalouksien kulutusmenot sosioekonomisen aseman mukaan. Helsinki : Tilastokeskus, 1984.

[Kotitaloustiedustelu85]

Kotitaloustiedustelu 1985. Kotitalouksien kulutusmenot. Helsinki : Tilastokeskus, 1988.

[KotitalouksienKulutus-1985-2006]

Ahlqvist Kirsi ja Ylitalo Marko (toim.). Kotitalouksien kulutus 1985-2006. Helsinki : Tilastokeskus, 2009.

[Lähiöravintola]

Sulkunen, Pekka. ; Alasuutari, Pertti. ; Nätkin, Ritva. ; Kinnunen, Merja. Lähiöravintola. Helsingissä : Otava, 1985.