Niinalla ja Onnilla on kotipäivä. Lounaalla edellisen päivän jauhelihakastike taipuu munakkaan täytteeksi, mutta illalla saadaankin yllättäen kutsu naapurin ruokapöytään: kookosmaitoon tehtyä kana-vihanneswokkia valmiista pakastekasvissuikaleista ja valmiiksi suikaloidusta kanasta sekä riisiä. Suunnilleen tällaista on 2000-luvun lapsiperheen perusruoka siinä missä läskisoossia kului vuonna 1971. Mikalla on eväänä - kuinkas muutenkaan - makkaravoileipiä ja porkkanaa.
Niina käy Onnin kanssa päivällä kaupungilla ostamassa lipun konserttiin. 58 euroa! No, kerran kuukaudessa on varaa tuollaiseen (kotitalouden kuukausivirkistysbudjetti on 123 euroa). Kampin keskuksen läpi kulkiessa on ulkopuolinen olo, kun ei voi käydä ostoksilla tai kahvilla. Melkein odottaa vartijoiden heittävän kohta pihalle turhaan maleksimasta. Onni ei taaskaan saa ruokakaupasta himoitsemiaan herkkuja, mikä kiristää (kaikkien) hermoja entisestään.
Mika on pitkään töissä. Illalla kootaan toimistolla IKEA-huonekaluja. Mikan entinen työkaveri muuten kertoi, että yksi suuri syy osissa tuleviin huonekaluihin on (kuljetus- ja varastointikustannusten lisäksi) se, ettei niitä kolhi ovenpieliin :-).
Asumisesta, osa 1: asuntojen koko ja asumismenot
Olemme jo pariin kertaan luvanneet kertoa asumisesta, aloitetaan nyt sitten edes.
Suuri osa tulojen kasvusta on laitettu asumiseen. Asuntojen koko per hlö on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1971 nykypäivään. Asuntomenojen osuus on kohonnut vain 35 % (7 %-yksikköä). Asumisen reaalihinta on noussut aika paljon enemmän: asumismenot ovat nousseet 3.5 -kertaisiksi. Asuntojen varustetaso ja asumismukavuus ovat varmasti kyllä parantuneet myös.
Kerrome lisää asumisesta myöhemmin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti