19. Päivä: alkoholiton vaihtoehto, kiitos

Sekä Mikalla että Niinalla menee myöhään töissä. Onnilla on taas päiväkotipäivän jälkeen lastenvahti.

Mikan (entisissä) töissä on suureelliset tuparit. Avaruusteema on tuplasti tulevaisuudesta. Alkoholia olisi myös runsaasti tarjolla, mutta ei 1971 arkena juoda. Juomattomuus herättää ainakin huomiota, jos ei vähän närääkin (Jan Heufer esitti 2009 peliteoreettisen väittämän, jonka mukaan yhtäaikainen ja asteittainen harkintakyvyn menetys auttaa luottamuksen luomisessa [InVinoVeritas], se joka ei osallistu harkintakyvyn menettämiseen on epäilyttävä).

Olimme alunperin rakentaneet kokeemme melko puhtaasti vuoden 1971 kotitaloustiedustelun pohjalta, ml. sen, mitä hyödykkeitä mediaanikotitalous osti. Vuoden 1971 tiedustelussa tämä tieto oli ilmoitettu vain hyödykkeiden alimmalla tasolla (esim. 'pakastekala'). Tänään Mika kävi hakemassa kirjastosta vuoden 1976 tiedustelun, jossa hankintaosuudet oli ilmoitettu myös tuoteryhmittäin. Kävipä ilmi, että kyllä kalaa syötiin melkein joka perheessä, kulutus vain jakautui suola-, tuore- ja pakastekalaan.

Iltaruokana syödään eilen tehtyjä jauhelihapihvejä. Niihin tuli laitettua sinappia ja ketsuppia, vaikkeivat ne vielä 1971 kuuluneetkaan mediaanikulutukseen (eivätkä edes 1976).

Ruoan säilytyksestä vielä

Barbara Ehrenreich kirjoittaa 'Nickel and Dimed'issa siitä, miten osa amerikkalaisista työläisistä elää kalliimmin koska ovat köyhempiä. Näillä ei ole lainkaan alkupääomaa työn perässä muuttaessaan, joten he joutuvat asumaan motellissa vuokra-asunnon sijaan, heillä ei ole varusteita suurempien ruokamäärien valmistamiseen kerralla eikä jäähdytyslaitteita näiden säilyttämiseen. Näin myös periaatteessa kohtuullisen elämän mahdollistava palkka meneekin kaikki kädestä suuhun. [NickelAndDimed]

Osmo Soininvaaran mielestä sama pätee nyky-Suomessa: ne, jotka tarvitsevat toimeentulotukea, eivät sillä pärjää - vaikka meidän mielestämme sen pitäisi riittää ihan hyvin [Sata-komitea, s.45] . Vuonna 2011 työttömän lapsiperheen käytettävissä oleva tulo oli 947 euroa / kulutusyksikkö, mikä on 10% enemmän kuin mediaanitulo vuonna 1971 [ToimeentuloRaportti, s. 49].

Ehrenreichin ja Soininvaaran kuvaukset eivät varsinaisesti vastaa vuoden 1971 mediaanielämää, vaikka tuloja olikin vähemmän. Mediaaniperhe asui vuokralla tai omistusasunnossa ja omisti sekä kattiloita, että jääkaapin. Sinänsä varakkaammilla ja maaseudulla asuvilla oli kyllä varmasti enemmän kylmäkellaritilaa kuin kaupungin työläisillä. Yksi suuri parannus ruokatalouden rationalisointiin oli myös vasta tulossa: pakastin. Mikan (silloin hyvin köyhät) vanhemmat ostivat vuoden 1971 paikkeilla ensimmäiseen asuntoonsa juuri pakastimen, johon saatiin (iso)vanhemmilta saatu ruoka-apu talteen.

Mika oli muuten aikonut alunperin kirjoittaa hyvin pitkälti sillä ajatuksella, että köyhyys on ainoastaan ja vain suhteellista - että vain statuksella on väliä, ei absoluuttisilla tuloilla. Tämähän on pitkään ollut 'yleisesti tiedossa': kun ensimmäisiä onnellisuustutkimuksia tehtiin 1970-luvulla Richard Easterlin väitti saaneensa selville, että tulojen kasvu ei tee ihmisiä onnellisemmmaksi, ainoastaan statuksen nousu. Vaikka asia on ollut yleisesti tiedossa, ei se ilmeisesti ole totta. Nyt kun dataa on kerätty enemmän, on aika hyvää näyttöä siitä, että onnellisuus kasvaa (absoluuttisten) tulojen myötä, ilman kattoa. Sitä elää ja oppii.

Lähteet

[NickelAndDimed]

Ehrenreich Barbara. Nickel and Dimed. New York : Metropolitan books, 2001.

[Sata-komitea]

Soininvaara, Osmo. Sata-komitea : miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa. Helsinki : Teos, 2010

[ToimeentuloRaportti]

Perusturvan riittävyyden arviointiraportti. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Avauksia, 4, 2011. Julkaistu verkossa.

[InVinoVeritas]

Heufer, Jan, In Vino Veritas: The Economics of Drinking (December 1, 2009). Ruhr Economic Paper No. 158. Saatavana verkossa.