Aamu alkaa leppoisasti vauvauinnilla vanhustentalon terapia-altaassa. Kuulostaako väärältä? Jos joissakin vanhainkodeissa olikin jo 1971 terapia-altaita, niin ainakaan vauvauimareita niissä ei polskinut. Aikakausirajat ylittävä fakta on lisäksi, ettei uiminen kaksivuotiaan kanssa ole varsinaisesti leppoisaa. Ihan hauskaa tosin. Eikä sitä edes sanota vauvauinniksi, vaan nappula-, napero-, vekara- tai taaperouinniksi. Niin kuin vanhuksiakaan ei sanota vanhuksiksi. Vauvauinti maksaa enemmän kuin vuonna 1971 laitettiin liikuntaan, mutta ryhmästä putoaa pois, jos jättää kuukauden maksut väliin.
Uimareissun jälkeen ehtii vähän siivoilla ja tiskailla samalla, kun kymmenen litran kattilassa kiehuu uusi satsi perunaa. Tänään lounasvieraina Mikan entinen työkaveri perheineen, ja mitäpä muuta tarjoaisimme kuin perunamuussia? (Alla olevasta tilinpäätöksestä näkyy, että perunansyönti meni tällä viikolla lopulta vähän överiksi.) Eilispäivän karjalanpaisti lämpiää sen kylkeen nopeasti, ja porkkanaraaste toimii raikastajana. Lisäksi leipää ja voita...
Mutta voi! Voitahan ei ole! Loput kipattiin juuri siihen megalomaaniseen muussikattilaan, joka koitui myös perunabudjetin turmioksi. On sunnuntai, joten kauppaan ei ole asiaa. Vieraatkin ovat jo lähteneet matkaan, joten heille ei voi noin vain soittaa, että ottakaapa omat voit. Siispä Niina kipaisee naapurin jääkaapille - kiitos! - ja ehtii takaisin melkein ajoissa. Onneksi lähin naapuri on seinän takana eikä esimerkiksi viiden kilometrin päässä. Vuonna 1971 enemmistö suomalaisista asui kaupungeissa.
Ruoka maistuu vieraille hyvin. Varsinkin lapsivieraisiin on yksinkertainen liha-peruna -setti kautta linjan uponnut hienosti. Voilla kyllästetyn perunamuussin suosio ei välttämättä yllätäkään, mutta tämän otoksen perusteella 2000-luvun lapset eivät vierasta läskistä lihaa ollenkaan samalla tavalla kuin vanhempansa.
Jälkkäriksi eilisten vieraiden tuomia Kis-kis-karamelleja ja suklaata. Niitäkään lapset eivät vierasta pahemmin.
Illalla kaikkia väsyttää. Mika jaksaa kuitenkin vielä loihtia lopuista silakkafileistä ruuan, johon tulee Kotiruuan reseptin mukaan etikkaa, suolaa, mauste- ja mustapippuria, laakerinlehti ja timjamia. Maku poikkeaa niin paljon odotuksista (missä korppujauho ja voi?), ettei lopputulos oikein miellytä ketään meistä.
Raha ja menot
Kolmas viikko toden sanoo. Olemme budjetissa. Kirjanpidosta oli jäänyt puuttumaan lastenhoitopalveluja. Huolimatta yrityksestä elää ilman ylimääräistä luksusta, viihteeseen ja palveluksene palaa edelleen liian paljon rahaa.
Ruokavieraat näkyvät tuoreen lihan summassa. Siitä huolimatta pysyimme hyvin myös ruokabudjetissa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti