Vietämme vappuaattoa kotona, yhdessä ystäväperheiden kanssa. Illan juhliin on tulossa vieraiksi kuusi aikuista ja neljä lasta, eli yhteensä meitä on kolmetoista.
Aamulla Mika käy kaupassa Hakaniemessä ja hankkii erityisherkuksi Eromangan munkkeja - tosin vain omalle perheelle, sillä budjetti ei riitä munkkiin per vieras. Heikon aamupalan ja pitkäksi venähtäneen kauppamatkan jälkeen on sen verran kova nälkä, että ensiavuksi tarvitaan karkkia ja keksejä kaapista. Onneksi niitä on jemmassa, kun eletään tätä sokerinkulutuksen huippuvuotta.
Lounaalla syödään jauhelihapihvejä ja riisiä, näin vapun kunniaksi maustekastikkeiden kera (sinappia ja ketsuppia, molempia!).
Illaksi tarjoamme seisovan pöydän. Antimet eivät ehkä edusta aivan tyypillistä 70-lukua, mutta sopivat hyvin vuoden 1971 budjettiin.
Menu
- keitetyt perunat
- mauste- ja tomaattisilli
- janssonin kiusaus
- italiansalaatti
- etikkakurkut
- graavikala (vieraiden tuoma, ei omasta budjetista)
- nakit (vieraiden tuoma, ei omasta budjetista)
- porsaan ulkofile leikkeleenä
- ruisleipä, voi, edamjuusto
- sima, puolukkamehu (vierailta), maito
- (kylmä) kossu, keskiolut, kuohuviini (vierailta)
- mustikkakukko ja kermavaahto (vierailta)
Onnistumme matkimaan myös perinteisiä sukupuolirooleja: äidit lähtevät iltakahdeksalta kukin suuntiinsa nukuttamaan lapsia. Isät jäävät pöytään puhumaan politiikkaa: demokratiasta, autoritäärisyydestä, työn arvosta ja arvostuksesta ja koulupakosta keskustellaan, kiistelläänkin. Kun vuoden 2013 mittapuulla suhteellisen rajallinen alkoholimäärä on kulutettu, lähtevät vieraat.
Seisovan pöydän historiaa
Tore Wretmanin mukaan seisovan pöydän (smörgåsbord) juuret ovat hienomman väen viinapöydässä: paremmissa piireissä oli ennen illallista tarjolla viinaa, ja viinan kanssa pikkusuolaisia. Seisova pöytä on siis samaa sukua kuin tapas tai cocktail-palat. [SvenskHusmanskost]
1900-luvulle tultaessa seisova pöytä oli saavuttanut lakipisteensä. Wretmanin mukaan oikeaan pöytään kuuluu viisi kierrosta [SvenskHusmanskost]:
1. Silli: suolasilli, etikkasilli, maustesillit, sillisalaatti, mauste- ja graavisilakka, mäti, juusto.
2. Muut kalat: savukala, graavattu ja keitetty lohi tai siika, keitetty ankerias, ankeriaspate, simpukat, katkaravut.
3. Leikkeleeet: lampaanviulu, kinkku, kylmä paisti, siansorkat, kanapate, vasikansyltty, maksapasteija, makkarasalaatti, kanasalaatti, italiansalaatti.
4. Pikkulämmin: janssoninkiusaus, paistettu kala, kalavuoka, halstrattu ankerias, paistettu kylki, Rydbergin pihvi, pyttipannu, poronkäristys, lämpimät makkarat, munakas, hapankaali.
5. Jälkiruoka: marjakompotti, hedelmäsalaatti, mausteliemessä keitetyt päärynät, rosetit, piparkakut, punssikakku, marjapiirakka, riisipuuro, omenakakku.
Wretman varoittaa, että tarkoituksena ei suinkaan ole tarjota suurta valikoimaa kaikista kierroksista, vaan mieluummin yksi—kaksi hyvin laitettua lajia.
Ruotsinlaivojen buffet on selkeä smörgåsbordin perillinen, ja monesti se nautitaankin alkuperäisessä hengessä, pikkusuolaisena viinan kanssa. Mika muistaa miten isänsä opetti tarkoin noudattamaan oikeaa järjestystä pöydästä haettaessa - nimenomaan tuota viiden kierroksen järjestystä.
Suomessa ei muuten taida sillin (tai rapujen) ja juuston yhdistäminen olla tavallista, toisin kuin Ruotsissa? Mikan mielestä västerbottenost on kyllä mainio niin uusien perunoiden ja sillin, kuin katkarapujenkin kanssa.
Lähteet
- [SvenskHusmanskost]
- Svensk Husmanskost. Tore Wretman. Livonia Print, Liettua, 2009 (alkuperäisteos 1967).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti