Tänään saavutimme jonkinlaisen kulminaatiopisteen, kun pääsimme kymppiuutisten kevennykseen. (Mitään kymppiuutisiahan ei tietenkään lähetetty vielä 1971.) Kävimme lähimarketissa kuvaamassa tyypillisen kauppareissun hassuissa 70-luvun vermeissä, minkä jälkeen Niina yritti hyvänä emäntänä valmistaa perheelle ravitsevaa makkara-ateriaa samalla kun jutteli kameralle rennon älykkäästi. No, tulipahan tehtyä. Varsinainen asiasisältö jäi ehkä vähän köykäiseksi, mutta sitä puolta on tarjolla täällä blogissa vielä viikon postausten verran.
Blogimme kuvaa siis kolmihenkisen perheen kuukauden mittaista kokeilua elää (mediaanikaupunkilaisen) vuoden 1971 kulutustasolla. Tarkoituksenamme on ymmärtää nykykulutusta ja sen kritiikkiä kokeilemalla, millainen huomattavasti alhaisempi - noin kolmasosan - elintaso olisi. Elämme vuoden 1971 budjetilla ja ilman pakastinta, astianpesukonetta, tietokonetta, kännyköitä ja mikroaaltouunia, ja se on paljon rankempaa kuin etukäteen oletimme.
Päiväkirjamerkintöjen lisäksi kerromme kulutuksen ja elintason eroista yleisemmin tilastojen ja tutkimusten valossa. Aikakauden kulttuuriin ja asenneilmastoon uppouduimme ainoastaan sanoma- ja aikakauslehtiä lukemalla. Kulttuurisia nostalgiahetkiä voi kokea vaikka Ylen Elävän arkiston kautta.
Blogi on päässyt jo 22. päivän kohdalle. Tässä joitakin parhaita paloja lukijoille:
- kokeilun esittely ja perustietoa tulojen kehityksestä (1. päivä)
- ruokakulttuurista kirjojen valossa (9. päivä)
- huvitusten puutteesta (11. päivä)
Kevennyksen voi katsoa katsomo.fi:stä, aivan ohjelman lopusta. Lisätietoja: Niina Into (niina.into@iki.fi) ja Mika Raento (mikie@iki.fi).
Kiva idea teillä :)
VastaaPoistaPakko kuitenkin nyt kaikki viikot tähän saakka lukeneina kommentoida noita ruokia: missä ovat kananmunaruoat, joita ainakin meillä lapsuudessa syötiin hyvin usein? Paistettu kananmuna, munakas eri täytteillä ja keitetyt kananmunat. Munavoi karjalanpiirakoiden kanssa. Vai onko se tykkäys/allergiajuttuja?
Entäs eri variaatiot jauhelihasta: lihapullat, lihamureke?
Jälkiruokina oli todella, todella usein kiisseliä: sekamarja- ja sitruunakiisselit oli aivan pop :) Lisäksi joka viikonloppuun kuului pannukakku (pellillinen) tai lätyt/letut. Myös lättyjen suolaiset versiot, mm. nokkoslätyt, täytetyt lätyt.
Viikonloppuilta kruunautui lihapiirakalla, sellainen joka tehtiin pellille ja jonka sisällä oli jauhelihaa, riisiä ja joskus kasviksia.
Pullaa leivottiin myös melkeinpä joka viikonloppu, joko tavallista peruspullaa tai pitkoa.
Ja kaipa olette muistaneet käydä kirjastossa! Mikäs olikaan sen parempaa ajankulua kuin lukeminen, sarjakuvia, kirjoja ja kuunteluita lainattiin kirjastosta. Lapsille kannettiin selkä väärällä erilaisia lastenkirjoja ja satukuunnelmia!
Tuosta työpaikkaruokailusta sen verran, että ainakaan meidän tuttavapiirissä ei kaupungissa eväitä ollut joka kerta. Eväitäkin oli, mutta todella useilla työpaikoilla oli jo 1970-luvulla työpaikkaruokala.
Vuonna 1979 tehdyn selvityksen mukaan 61,1 % valtion henkilöstöstä oli
mahdollisuus käyttää työpaikkaruokailua. --Työterveyslaitos (1971) on asettanut säädökset työaikaisen ravitsemuksen
saantiin (Tarasti 1988, 75.)
Ja vaikka keskivertoperheen ehdoilla etenettekin niin kannattaa vielä katsoa tämä http://www.hotellijaravintolamuseo.fi/38 ja tämäkin http://www.hyyravintolat.fi/yritys/hyy-ravintolat-60-vuotta/tarinamme :)
Ai niin ja viihteenä käytettiin LP-soitinta lukemisen lisäksi :D
Hei. Kiitos monipuolisesta ja asiantuntevasta kommentoinnista. Muutamia vastauksia:
PoistaIhan kaikkia ruokia ei ole mainittu :-). Niina ja Onni söivät jonkin verran munakkaita. Mun vatsalle ei munaruoat sovi, sen vuoksi niitä ei meidän perheessä kauhean paljon syödä.
Jauheliharuokia syötiin kyllä, lihapullia, jauhelihapihvejä ja -kastiketta. Niitä oli silloin tällöin eväänä myös. Sellaista voitaikinaan tehtyä lihapiirakkaa on meillä tehty silloin tällöin, mutta ei kokeilun aikana.
Pullaa emme tehneet itse, joka ei ihan vastaa ehkä vuotta '71. Ostimme pullaa kaupasta. Kotona leipomisesta oltiin oikeasti vasta siirtymässä ostopullaan. Ilman pakastinta kotipulla ei mielestämme säily hyvänä kovin kauaa. Vaatimustaso on varmaan noussut.
Ruokalajeista ei ainakaan meidän tietoon ole tilastoja. Parhaan ymmärryksemme mukaan ruoat olivat mediaaniperheessä aika toistuvia, mutta tämä on lähinnä tulkintaa kulutuksen perusteella.
Kirjastossa käytiin varmaan pari kertaa. Onni ei vielä ole oikein innostunut kirjoista muuten kuin nukkumaan mennessä. Samoin kuunnelmat/äänikirjat eivät oikein kelpaa. Itse kävin lapsena paljon kirjastossa.
Työpaikkaruokailu oli myös hieman epäselvästi tilastointia. Periaatteessa kodin ulkopuolella ruokailuun käytettyjen menojen pitäisi sisältää myös työpaikkaruokailu. Sillä perusteella ammattitaidottomat työntekijät eivät vielä ainakaan '71 olisi syöneet ruokalassa. Valtion laitoksilla ruokaloita oli ehkä enemmän? (Valtion ravitsemuskeskus jne).
Täytyy tarkistaa linkit. Kiitos niistä :-)
Hieman heikohkot minulla on tiedot noista työpaikkaruokailuista, itse olin sen verran nuori, mutta muistot isän ja veljien ruokailuista työaikana on :) Muistaakseni ainakin heillä ruokailu tapahtui ruokalipukkeilla ja ne sisältyi palkkaan....?
PoistaPakko vielä lisätä Tiina Kulmalan opinnäytetyö josta lukemalla sivusta 12 eteenpäin on kivasti tietoa 1970-luvun kotiruoista. Ja muista muuten itse keskivertoperheestä olevana syöneeni aamupalalla muroja ja nimenomaankin mansikkajogurttia ja maksaruoat olivat taas minun mielestäni hirmu yleisiä, niin kotiruokana (maksapihvit koko maksasta ja jauhemaksakastike ja jauhemaksapihvit) kuin kouluruokailussakin. Ja sunnuntairuoka oli ainakin 2xkk broilerin koipia, pakastevihanneksia ja perunamuussia :)
VastaaPoistahttp://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/16317/Kulmala%20Tiina.pdf?sequence=1
PoistaSilmäilin joskus tuon Kulmalan työn. Se on hyvin pitkälti referaatti Merja Sillanpään 'Happamasta Makeaan' -kirjasta. Slllanpään kirja perustuu ihmisiltä kerättyihin muistelmiin lapsuuden ruoista. Tällaiset muistelmat antavat varmaan ihan hyvän kuvan ruokien muutoksesta, mutta niistä ei voi päätellä sitä, miten tavallisia ruoat olivat arkena.
PoistaMutta toistan siis: en pysty myöskään varmasti sanomaan, että ruoka olisi ollut niin toisteista kuin olemme kertoneet.
Yksittäisenä asiana: Kana, jogurtti ja sisäelimet ovat kyllä kulutustilaston valossa olleet epätavallisia 70-luvun alussa. Jogurtin kulutus on yleistynyt sitten 70-luvun kuluessa.
Kana/broileri ja sisäelimet minua todellakin ihmetyttävät, sisäelimet ehkä kaikista eniten, koska johan maksaruoat olivat kouluissakin kohtuu yleisiä? Ja vaikkakin minun otantani on hyvin suppea, eli se sisältää vain runsaasti tuttavilla syötyjä aterioita ja kotona, eri puolilla Suomea tosin niin esimerkiksi juuri maksaruoat olivat todella yleisiä! Mutta koitan uskoa virallista tilastotiedettä ;) Onko siitä tietoa kuinka maantieteellisesti laajasti nuo tutkimukset on tehty...?
PoistaHeip taas. Kulutustiedot ovat vuoden 1971 kotitaloustiedustelusta. Kotitaloustiedustelun kuukausihaastattelussa oli 3512 kotitaloutta, ja otoksen oli tarkoitus kattaa koko maa (kaikki läänit) ja sekä kaupungit, että maaseutu. Ruokien kohdalla katsoimme mediaanikulutuksen osaksi erityisesti osan III liitetaulukosta 1 'kutakin hyödykettä hankkineiden kotitalouksien %-osuudet sosioekonomisen aseman mukaan' ne ruoat, joita oli hankkinut n. 50% (tai yli) kotitalouksista.
PoistaTaulukon mukaan:
Maksaa oli ostanut 32.6% kaikista kotitalouksista ja 34.6% verrokkiryhmästämme ammattitaidottomista työntekijöistä.
Verta 16% kaikista ja 21.3% ammattitaidottomista työntekijöistä.
Sisälmyksiä 7.2% ja 6.4%.
Siipikarjanlihaa 7.1% ja 6.1%.
Ja jogurttia 41.2% kaikista kotitalouksista ja 37.1% ammattitaidottomista työntekijöistä.
Tässä on tietysti sellainen väärintulkintamahdollisuus, että maksa, veri ja sisälmykset eivät ole riippumattomia vaan vaihtoehtoisia kulutuskohteita, jolloin mediaanikotitalous olisi ostanut niistä jotain. Kotitaloustiedustelun julkaistujen taulukoiden avulla ei tätä pysty sulkemaan pois.
Maksa ei siis ollut mitenkään epätavallinen, muttei kuukausitasolla myöskään kuulunut mediaanikulutukseen.